Huomenna esikoiseni on seitsemän. Se on hienoa ja ihanaa ja hän varsinkin.
Hän teki minusta äidin.
Sain tänään tuollaisen tekstiviestin, että mitä minulle kuuluu tänään. En koskaan muista, kun joku kysyy englanniksi "How are you", että siihen kuuluu vastata vain "I´m fine thank you, how about you." Vahingossa aina käyn kertomaan ja sitten kun pääsen sönkötyksessäni vauhtiin, huomaan vastapuolen hämmentyneen ilmeen ja muistan, että ai niin, tämä oli vain se heippauksen jatke, ei sauma todellisille tunnelmille.
Mutta tähän viestiin minun oletetaan varmaankin vastaavan lyhyesti tai pitkästi, mutta oikeasti. Kun saan hampaat pestyä ja herätyskellon säädettyä aamuvalmiuteen, vastaan viestiin, jollei uni tarraa ennen sitä silmiin.
Ja loppuun, mitä sinulle kuuluu, kuulemisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti