Tiistaiaamut ovat ihania. Miehellä on iltavuoro ja kuopus saa jäädä nukkumaan, kun vien eskariin esikoista. Kun palaan vientikeikalta, kotona on viikonlopun viipyilevä tunnelma. Tänään meille tuli sanomalehtikin. En tiedä miksi. Sanoin oikein ääneen, että nyt keitetään kuppi teetä ja luetaan uutisia.
Onneksi lehti ei tule jokaisena aamuna. Sen lukemiseenhan saa toista tuntia upotettua. (Toisaalta, kyllä minulla blogienikin parissa palaa minuutteja... Muttei niitä nyt tässä kohtaa lasketa.) Kuopuksellekin riitti lehdestä hupia. Mielipidesivu sai ihan uutta kuvitusta ja löysimme tiedesivuilta artikkelin eläinten jäljistä hangella, kuin tilauksesta, sillä juuri ne ovat olleet tarkastelun kohteena ulkosalla.
Eläintenjälkien lisäksi mieleen ei jäänyt montaa juttua. Vaalit ovat, mutteivät gallupit ole minusta lainkaan kiinnostavia. Iloinen olen, ettei vielä ole uutisoitu polvirukouksista tai lähdetty muuten liikkeelle loanheitosta. Guggenheimi näytti puhuttavan ja iltapäivällä ommellessani neuleeseen nappeja ajattelin, että onni, etten ole poliitikko, sillä olisi kauheaa, jos ei saisi koskaan kääntää takkia, ilman että sitä pidetään raukkamaisena. Täytyisi olla oikeus ainakin viisastua.
***
Kävin äänestämässä illalla, joten nyt en voi kuin jännittää, mitä muut ovat ajatelleet tai ajattelevat kopilla. Yksi mies julisti suureen ääneen tyttärelleen, että on salaisuus ketä äänesti, muttei ainakaan kakkosta! Mieheni totesi kotona, että olisit kommentoinut, että sitten ei ainakaan taidettu äänestää samaa ehdokasta.
Nyt olen ollut jo ainakin hesarin verran koneella.
Aikavarkaita nämä mööpelit sanon, jospa menisin lämmittämään eilistä kalakeittoa. Arki kutsuu minua.
4 kommenttia:
kuulostaa mukavalta tuo viipyilevä tunnelma ja hauskaa,että hesari yllätti!
Meillekään ei tällähetkellä tule moista,silloin tällöin tilaan Sunnuntain numeron ja sen kanssa kuluu hyvinkin tunteja.
Meilläkin lähipostissa oli hassu tiivis tunnelma äänestysväen kesken ja toivon,että moni äänesti juurikin sitä kakkosta:-)
Hauskaa, että nyt koko Suomi on samojen ehdokaslistojen aluetta, kunnallisvaaleissa ja eduskunnissa kun on niin paljon nimiä täällä blogistaniassakin pyörimässä.
Minusta ykköskierroksella on vielä kiva äänestää, kun on mistä valita. Jos kakkoskierrokselle sattuu kaksi oikein epämieluisaa ehdokasta, suorastaan omien arvojen vastaisia, käyn äänestämässä tyhjää luulen.
Ai että tykkän lukea näitä sun kirjotuksia! Kiitos,kiitos ja kiitos blogistasi. Tämän kaiken tieto-ja materiavirran keskellä on ihana pysähtyä asioiden ääreen ja rauhassa elää tätä hetkeä. Sitä ei aina tässä nykymaailmassa ole helppo muistaa... Minulla kaksi tyttöä,3v ja 6v. Joudun päivittäin töissä käymään, päiväkodissa hoitamassa muiden lapsia. Pidän kyllä oikein paljon työstäni,mutta miten sitä mieluummin olisi niiden omien kanssa,kun ne vielä siitä nauttivat ja kaipaavat. Illat ja viikonloput olen heille pyhittänyt ja kiitos sinun,opettelen nauttimaan pienistä ohi kiitävistä hetkistä. Niitä kun saisi pienen palan talteen... :) Mieheni ilmoitti tänään esikoisen ekaluokalle, juurihan hän syntyi! Hurjaa...
Nyt en kerkiä enempää kirjoitella,koira ja iltalenkki kutsuvat. Ihanaa talvea sinulle. :) Seurailen taustalla ja piristyn lukiessasi blogiasi!
-Sanniska
Kiitos ihan hirmuisesti viestistäni Sanniska. Pienet ohikiitävät hetket... Seuraavan kerran, kun nautin sellaisesta erityisesti, ajattelen sinua, kuinka sinäkin nautit jostakin omastasi. Vaikkapa nyt nautin, kun ulkona on lumiset puut, olen käynyt katsastamassa illan uimakoulupaikan ja gallerian valokuvat ja istuin toviksi välipalan kanssa koneelle ennen imurointia... Kohta kuopus kerhosta. Tällainen elämänvaihe ei ole ikuista.
Välillä minä kaipaan juurikin sinne "oikeaan työhöni", hoitamaan toistenkin lapsia. Kaipaan sitä selkeää rytmiä ja työnjakoa ja sitä, että saa päivät pääksytysten puhua kasvatuksesta, hoidosta ja opetuksesta. Minulla on siihen paloa:). Mutta vielä tulee senkin aika!
Ja minusta on ihan ymmärrettävää, että vanhempien täytyy käydä töissäkin. Minäkin haluan käydä edes vähän, jotta olisin hyödyksi muillekin, kuin omilleni. Mutta on aivan mahtavaa, että iltaisin ja viikonloppuisin nauttii jostakin muusta vastapainoksi. Tai vaikkei se aina ihan silkkaa nautintoa ole, lapsiperheen arki, niin juurikin edes nostaa niitä ohikiitäviä hetkiä mielessään voimaksi.
Meidänkin juuri syntynyt esikoinen menee syksyllä kouluun. Voi ajan kiito sanon minäkin.
Kiitos, kun olet siellä Sanniska.
Kaikkea hyvää,
T. Joola
Lähetä kommentti