Miksi keksiä kiire...

Niihin hetkiin, kun sitä ei oikeasti ole.
On selvinnyt, että lehti tulee yläkerrasta, asukkaalta, joka ei ehdi sitä ennen töihin lähtöään lukea ja töissä odottaa työnantajan kustantama uusi mokoma. Kohta kyllästyn lehtien kasaantumiseen nurkkiin, mutta toistaiseksi lehdestä on ollut iloa, siitä kun on vuosia, kun sellainen tuli meille, ja silloinkin vain viikonloppuna.
Tai tuli minulle ekaan omaan kotiin ihan oma myös arkena, kun silloin se oli jotenkin hohdokasta ja aikuista, ihan oma sanomalehti kolisemassa aamulla luukusta. Ja varmaan jokin hyvä opiskelijahintakin vaikuttamassa asiassa.

Esikoinen oli viety ja ulkoiltu rauhassa. Juotu kaakaokin pihassa. Rakennettu penkkaan lumilinna. Silloin voi taas sanoa, että keitetään kuppi teetä ja luetaan uutisia. Lehdessä kerrottiin, että Helsingissä sataa tänään 10-15 senttiä lunta. Ja Itämerta saastuttavasta lannoitetehtaasta luin, Venäjällä, mutta osataan sitä merta liata myös rajan ihan tällä omallakin puolella. Kiinastakin luin, kuinka koulumatka pienillä kestää toista tuntia. En kauhistellut sitä vielä, mutta että ruuatta. Ja että vanhemmat lähtevät kaupunkiin töihin ja lapset asuvat vuodet isovanhemmilla. Ja sielä kaupungissa tienaavat 24e kuussa. Tai se oli joku köyhyysraja, jonka alle jää miljoonia. Että rikkaita ollaan, täällä pohjolassa.

Kuopus perusti leikin sängyllensä. Maisema ihanan luminen ikkunan takana. Tarjoilin leipää, leipäjuustoa ja appelsiinia suoraan leikin keskelle ja jatkoin vielä hetken lukemista.

Ja sitten lähdettiinkin taas kelkalla hakemaan eskarilaista. Nopeasti menee neljä tuntia. Tai rauhassa, niin kuin tällä kerralla.