perjantai 3. syyskuuta 2010

He nukkuvat...




Molemmat kultaiset poikani siis. Tänään tehtiin juuri niin, kuin tahdottiin. Tultiin esikoisen kerhosta suoraan kotiin. Suojaan sateesta ja kylmästä viimasta. Saivat kaakaota ja syötiin eilisiä pinaattilettuja hillolla. Ja minulla salaattia. Ja iloitsin siitä, että sellaista kaikkea kotona, että pitkä penni säästyi, kun ei tarvinnut käydä kahvilassa. Ja santsikupin teetä join sohvalla. Tai meillä ei ole olohuoneessa nyt sohvaa, mutta patjalla. Ja sitten nukahdettiin kaikki, ja minua ei lainkaan haittaa, että taustalla soi tuo jouluinen Nokinenäkuunnelma. Olkoon joulu, kunhan säilyy hetken rauha.

Tähdet eivät nyt ole suopeassa asennossa. Olen väsynyt ja kärttyinen jo ties kuinka monetta päivää. Kohtalotovereita? Onneksi hetkittäin pilvet väistyy. Silloin supatan kiireesti pojille anteeksi. Ja olen enemmän se iloinen itseni.
Kunpa tämä menisi taas jo ohi.

Muistan pitäneeni viime syksystä. Sellaista tykkäämistä on nyt ikävä. Takki (ei kaikki) tuntuu tyhjältä. Säälin poikia, kun joutuvat päivät katselemaan tällaista kotiäitiä.

Huomenna aamulla lähden poikien kanssa käymään pienellä seikkailulla. Otetaan Mikkeliin juna. Sunnuntaina ollaan taas jo kotona. Sellaista viikonlopussa luvassa. Toivon itselleni ja toisille voimia ja valoa, oikein hyvää viikonloppua.

(Alin kuva esikoisen ottama.)

5 kommenttia:

ilofina kirjoitti...

Ei kaikki ole huusholli-ihmisiä. Minulla kertyy pikku kasoja nurkkiin, makuuhuoneeseen epämääräistä pyykkiä, joka ei mahdu kaappeihin, olohuonetta koristaa lanka-korit ja keskeneräiset käsityöt, kodinhoitohuoneessa on aina menossa poistettavaa kamaa, talvivaatteita, pieniä vaatteita jne. Huoh, yritän ja ei se silti onnistu. Mulla on vielä pesemättä osa viime talvisista talvivaatteista, löysin likaisia toppavaatteita ja kohta pitäisi alkaa poistaa kesäkampetta eteisten naulakoista... Kaikki ei vaan osaa... ei se varmaan haittaa.
hauskaa viikonloppua! :)

Maarit kirjoitti...

Jep - kohtalontovereita löytyy. Tänään kirjoitin - toistaiseksi julkaisemattomaan - postaukseen, että tähdet eivät ole nyt kohdallaan. Minä rakastan syksyä, mutta nyt on jotenkin hankalaa, vaikeaa, rasittavaa ja väsyttävää. Ollut koko viikon. Tähdet, niistä se johtuu. Voimia ja ihanaa retkeä!

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitatko oikeasti Mikkeliin?
Jos, niin tervetuloa! :)
t. Sirpa

Joola kirjoitti...

Kiitos Ifoliina ja Maarit. Johan piristi, etten ole ainoa! Ifoliina, minulla on viimetalviset villavaatteet suurimmalta osin pesemättä...

Mikkelin Sirpa, kyllä oikeasti, mutta jatkamme siitä vielä eteenpäin, tai siis itään päin. Lapsuusaikainen mökki on viimeistä kesää nähtävillä. Haluan itse vielä käydä ja onni saada näyttää myös pojille, tärkeä paikka ja mielenmaisema.

Mimmi kirjoitti...

Hei Joola, kiva kun kommentoit minun luonani, niin minäkin löysin tänne! Tuon yläkuvan tunnelma on ihana, jotenkin hirveän leppoisa ja rauhallinen, niin kuin taisi päivännekin olla. Hienoa, kun on tällaisia päiviä ja sitten välillä niitä huonompia, jolloin ei aivan jaksa; hyviä osaa arvostaa paremmin kun kokee välillä ala-arvoisiakin hetkiä. Toivottavasti kärttyisyys hellittää pian, ja teillä on oikein hauska viikonloppuseikkailu!