torstai 29. heinäkuuta 2010

Odottamattomia








Tästä päivästä tuli ihan erilainen, kuin aamulla ajattelin. Ja kiva niin.

Partioleiri Kilkkeen nettisivut saivat minut vollottamaan ja aamun aloitimme sivuja selaillen ja leirilaulua laulaen. Olin partiossa vielä yli parikymmpisenäkin ja minulla on valtavasti ihania muistoja suurilta ja pienemmiltä leirikesiltä. Etsin partiohuivinikin ja partio tuntui taas niin mahtavalta harrastukselta, että yllätin itsenikin. Olen tässä välissä ajatellut jo ihan toisinkin. Mutta saatan päästää sittenkin partion pariin poikanikin, jos vaikka vielä parin vuoden päästä haluaisivatkin.

Sitten meidän piti lähteä pihalle pelaamaan, mutta kotiavaimeni olivat kadonneet. Jäljitin ne kuitenkin, löysinkin. Siinä sivussa saatiin ostettua ruoka illaksi ja pojille pidettiin avainten löytymisen kunniaksi kuumassa kesäpäivässä jätskihetki.

Sitten siis pallon pelaamista ja pyöräilyä pihassa. Innostuin ihan hikeen asti kun huomasin, että puuha muuttuu ihan kivaksi, kun lakkaa hokemasta edes hiljaa mielessään, että tylsää. Sain olla Luxenburg, Slovenia ja vielä joku kolmas tunnettu jalkapallomaa, vastassani Ranska, Portugali ja Paraguay.

Lounaaksi laitoin susheja, kun sellaisiin oli kaapeissa kerrankin aineksia. Sitten järjestelin palasen loputtomista sotkuista ja alkoikin jo nukuttaa minua ja kuopusta. Sillä aikaa kun minäkin torkahdin, esikoinen siivosi olohuoneen! Herätti minut sitten ihailemaan ja kanssaan päivää jatkamaan.

Tiskit ja pyykit pyörimään ja iltaruoka valmiiksi jääkaappiin. Esikoinen piirteli pitkään ja lopulta liityin hänen seuraansa kyniä teroittamaan. Meillä oli hauska tovi kaksin, kun hän teki antaumuksella "läksyjä". Kun inspiraatio iskee, tehtäväkirja tulee tehdyksi loppuun yhdellä istumalla.

Ennen seitsemää oltiin lähdössä iltapyöräilylle palstalle, mutta suunnitelmaan tuli taas muutoksia. Otettiinkin vain kaksi kierrosta korttelin ympäri "aika-ajoa". Pääsin autollisten seurassa käymään Ikeassa. Ja sinne puhelu, että yksi ulkomaanystävä on Suomessa, ja pian, että meidän alaovella. Sinikeltaisen pakastealtaasta sitten kasvispitsoja ja kotona vielä hauska loppuilta.

Nyt liian myöhään koneella, mutta joskus sattuu myös sellaista.

5 kommenttia:

Kikka kirjoitti...

Kerran partiolainen, aina partiolainen. Eikös sitä niin sanota?

Minulla ei omia kokemuksia partiosta, isompien lasten kautta sitten pääsin sisään tuohon ihmeelliseen maailmaan.

(Esikoiseni on oppinut pahimmat kirosanat partioleirillä, minusta se on jotenkin hupaisaa)

Exanoppini on ikipartiolainen, hänen kanssaan olen viettänyt yli 20 vuotta pidempiä ja lyhyempiä kesälomia Partiopoukamassa. Ihana paikka, siellä paistaa aina aurinko! Siis lähes ;)

Syksyllä meidän perheessä saattaa taas olla pieni sudenpentu. Tokaluokkalainen kovasti sellaista puhelee.

Kerttu kirjoitti...

No olipa mukavan kuuloinen päivä, kaikesta huolimatta!

"puuha muuttuu ihan kivaksi, kun lakkaa hokemasta edes hiljaa mielessään, että tylsää"
- Tämä on niin totta! Monesti todennut myös omassa elämässä lasten kanssa :)

Kuvat ovat kauniita. ja ihana takkutukka!

Joola kirjoitti...

Kikka: Joo mietin tuota sanontaa itsekin eilen. Tosi pitkään! Mietin a) mitä on partiolaisuus
b) miten se yhä minussa näkyy
c) mitä osaa siitä en haluaisi vaalia, jos on jotain sellaista...

Univormuihin ja sellaiseen sotilailta kopioituun meininkiin en oikein enää syty. Sen joutaisi jo mennä. Samaten lupaukset ja valojen vannomiset voisi tehdä jotenkin kevennetyin seremonioin.
Minulta on vielä googlettamatta, onko meillä päin pojille partiolippukunta...
On sitä huonompiakin harrastuksia. Ja partio jos mikä aukeaa juuri kokemalla. Onnea vain lapsellesi, jos lähtee sille polulle!
Ne kirosanat... Juu, minäkin olen kuullut niitä partiossa, -kin.

Kerttu: Jep, kiva tuli. Avainten katoaminen ainoastaan oli tosi ikävä juttu. Pelästyin tosi paljon. Onneksi joku ystävällinen löytäjä oli toimittanut ne talteen. Ja mies ei torunut yhtään vaan rauhoitteli ja onnitteli, kun löytyivät. Jes.
Ja tuo takkutukka... Toivoton. Mies sanoo, että anna olla, se on "siisti". Minä aina selvitän ja seuraavana päivänä tulos on aina tuo... Esikoisellakin oli aikanaan tuollainen, mutta sitten tukka vahvistui, eikä enää mene niin takuille.

Kiitos kommenteista!

Anonyymi kirjoitti...

Heips! Ihan huippujuttu, kun taas kirjoittelet kuvien kera! Kiitos! En ollut aiemmin nähnyt näitä heinäkuun kirjoittelujasi ja nautin kovasti. Kivaa kesän jatkoa! Itselläni loppui eilen viiden viikon kesäloma, nyyh...

Joola kirjoitti...

Viiden viikon loma. Ihanaa että sentään viisi, mutta mikään loma ei ole tarpeeksi pitkä, jos hyvää fiilistä riittää... Haluaisin sikäli vieläkin "isona" luokanopeksi, että saisin ne pitkät lomat. Voimia työnalkuun. Iisisti vain. Ja kiitän kommentista.