tiistai 9. kesäkuuta 2009

Palstalla kesäkuussa osa 2






Olen kuullut kohopenkeistä ja kasvulavoista. Meidän pieni kasvimaa on tänä vuonna kuitenkin montussa. Niin vain kävi ja sillä mennään. Pari turvesäkkiä eivät riittäneet mihinkään ja lopulta päätin, että on aika tuikata siemenpusseista jotakin maahan, johan sitä kohta muuten syksyä pukkaa jos vielä jään odottamaan. Olen myös lukenut ja mielestäni sisäistänyt, että istutuksia pitäisi ylettyä vaivatta kitkemään. Miten siinä sitten kävikään niin, että meidän puoliympyrästä tuli sen kokoinen, että jos joku siinä käy kasvamaan, vaikea kuvitella miten siinä kurkottelisi katkomassa rikkakasveja tärvelemättä myös kaikkea muuta.

Laitoimme maahan muutaman pavun, pari hernettä, krassia, retiisiä ja porkkanaa. Silkkaa hulluutta, jos joku niistä ryhtyy kasvamaan. Mutta katsotaan, olisihan se huikeaa. Sinne jäivät hallaharson alle muhimaan.

Oli ihanaa olla pienen tauon jälkeen taas tilkulla. Jalkapallokoulu, sateet ja kyläilyt pitivät meitä monta päivää poissa. Oli ihana tarttua lapioihin ja kottikärryihin. Pestä multaa mäntysuovalla sormista. Ihaninta oli kuitenkin kuunnella koivuja, tuulten suhinoita. Iloita, että on tällainenkin paikka olemassa maailmassa. Ja saamme siellä olla yhdessä porukassa. Syödä eväitä majassa. Lauloin lauluja ja katselimme sinistä taivasta, valkeita pilvirihmastoja ja puiden huisketta. Pojat nukkuivat nokosia rattaissa. Rakastan heitä eniten maailmassa.

Huusimme lentokoneen matkaan terveisiä. Ystävät ovat tänään lentämässä ja määränpäässä tapahtuu tärkeitä.

Levittelin mansikkamaalle ja sinne tänne nokkosvettä, jota olin käytellyt viikonverran kannen alla sangossa. Taivas se haisi pahalta. Sikäli siitä saattaisi olla apua ja antaa ehkä viljelyksillemme kaivattuja (taika)voimia.

Kotimatkalla poikettiin kahvilaan oikeastaan karusti vessankaipuun innoittamana. Mutta jäätelöt ja pannukakku antoivatkin odottamattoman paljon virtaa, kun saimme sattumalta nauttia ne hyvässä seurassa. Ja kesässä ja merenrannassa ja vielä kermavaahdolla ja hillolla teetä kyytipoikana. Palkitsevaa hetkeen tarttumista. Iltakylvystä ja -palasta tuli hilpeitä, olimme kaikki loisto tuulella.

Vielä kun malttaisi nukkua. Kesä sinä olet ihana.

1 kommentti:

Elisa kirjoitti...

Lämmin kiitos viimeisestä! Olipa hurjan hauskaa törmätä eilen, livenä treffaaminen on niin paljon mukavampaa kuin netissä "kohtaaminen" (vaikka ei netissäkään mitään vikaa ole)!! Oli kiva nähdä poikiakin...
Hymyillään kun tavataan =)!

Olen samaa mieltä kanssasi; kesä on ihana, kesän, maan ja ruohon tuoksu, tuulen suhina koivuissa.

Toivon teille myös ruhtinaallista satoa kasvimaalla! Sinuna olisin optimistisin mielin...