Tänään juhlimme Kylmä-Kanin kotiinpaluuta. Kani siis vietti syksyn ja talven ja kevättäkin viljelypalsta-alueella. Onneksi emme tienneet sitä. Alkuun luulimme sen olevan sohvan takana tai likapyykkikorissa. Sitten juttelimme sen olevan "reissussa", erilaisissa hauskoissa paikoissa. Olin jo ajatellut, että yksi tärkeä lapsuusmuisto jää taltioimatta, kunnes palstanaapurimme kysyi "Mahtaisiko tämä olla teiltä pudonnut".
Nyt kaniini on pesty. Vanhat vanut poistettu ja uutta laitettu tilalle. Ommeltu irronnut käsi ja muut repeämät. Näyttää käsittämättömän hauraalta ja muinaiselta yhä. Ja haisee. Mutta on rakas.
Esikoisella ja kuopuksella on muitakin jäniksiä, mutta kukaan ei täysin korvannut karkulaista. Huomaan sen nyt, kun Kylmä-Kani on taas paikalla. Kanille on kerrattu kuulumisia, näytetty istutukset ja uudet leikkipaikat. Hänet pitää saada mukaan tärkeisiin paikkoihin, hänelle pitää selostaa tärkeitä tapahtumia ja hänet pitää illalla löytää vierelle.
Tänään kani katseli maalauksia ja oli mukanamme urheilukentällä. Esikoinen on odottanut nurmelle pääsyä koko talven ja pakannut varustekassia jo kai helmikuusta saakka. Siksi annoin hänen lähteä juuri itse valitsemassaan matsiasussa. Ja hän käveli matkan kentälle niin ihanan tohkeana, kaniini repun taskusta kurkkimassa. Ehdimme onneksi hiukan pelatakin - ennen kuin kentänhoitaja tuli huutamaan meidät pois suljetulta nurmelta. Hö, ei missään lukenut, ettei se ole vielä avoinna, tiirasin ilmoitustaulun tosi huolella...
Toivuimme kuitenkin takaiskusta. Ulkoilimme kuumassa auringossa ystävien kanssa. Ostimme viimeisillä kolikoilla jäätelöt ennen nokosia. Illalla haettiin unta kaniini kainalossa. Olin ollut pahallakin päällä, mutta saimme yhteiset naurut, kun kaniinikaan ei saanut unta. Se lauloi tanssivansa koko yön ja syövänsä porkkanoita ja lähtevänsä olohuoneeseen hillumaan...
Hauskaa, kun Kylmä-Kani on taas joukoissa. Tervetuloa kotiin reissussa rähjääntynytkin kulta. Täällä omiesi luona sinulle on aina tarvittaessa paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti