torstai 14. toukokuuta 2009

Kuun kolmastoista...


Oli eilen, tai oikeastaan toissa päivänä.

Seitsemältä hereillä kuopuksen kanssa.
Kahdeksalta tein eväitä esikoiselle.
Yhdeksältä vein kerholaisen kerhoonsa ja jatkettiin kuopus liinassa hoitamaan asioita.
Kymmeneltä tapasin tuttuja Omenamäen remontissa olevalla puistolla.
Yhdeltätoista tein taas eväitä, metsäretkelle, ulkona maistuisi niin hyvältä.

Kahdeltatoista esikoinen kerhosta, aurinkorasvaa apteekista.
Yhdeltä keittokatoksella, yksi saapas kateissa.
Kahdelta satoi ja paistoi. Maisema oli kaunis. Herkkusienet ja soijanakit maistui. Seura oli hyvää ja tunnelma hilpeää. Kaikki huokailimme, kuinka kaunista ja ihanaa. Metsä teki hyvää. Saapas oli löytynyt. Lapset leikki, tutki, touhusi, ihmetteli.

Kolmelta matkalla kohti kotia. Kirpputorilta ei löytynyt esikoiselle saappaita vaan juomapullo, ja kuopukselle sandaalit kahdella eurolla.
Neljältä odotimme jo huvina äitiäni. Pojat leikkivät suomenlipuilla ja kävivät hihkuen tähyilemässä ikkunasta.

Viideltä soi puhelimen muistutussoitto. Pesin savunhajuja pois hiuksista ennen yhtiökokousta.

Kuudelta puheenjohtaja nuiji listan asioita läpikäydyiksi. Koulun ruokalaa en sanoisi inspiroivaksi.
Seitsemältä päädyin varajäseneksi. Pöytäseurani (ei mieheni) tulevaksi puheenjohtajaksi. Meitä hymyilytti.
Kahdeksalta nappasin vikat pullat pojille tuliaisiksi.

Yhdeksältä vilkutimme äidilleni. Olivat leiponeet ja siivonneet ja leikkineet. Suuret kiitokseni.
Kymmeneltä, mitä, nukuinko jo minä. Iltasatuna Maijan pieni vihreä.

3 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Huh huh olipas tapahtumarikas, mukava päivä. Varmasti uni maistui :).

mimmu kirjoitti...

Kiitos rohkaisusta ja voimia antavasta krijotuksestasi! Juuri tällaisia ne päivät ovat, kun tässä kirjoitat. Ihanaa kun niitä voi viettää rauhassa, ainakin jälkeenpäivn nautiskellen! (itse en ainkaan siinä hetkessä niistä osaa nauttia)

Joola kirjoitti...

TapahtumaRikas minustakin! Minusta tuntuu usein juuri siltä, että päivät on tapahtumia täynnä, sikäli rikas minä.
Mutta jos joku kysyy, mitäs teille kuuluu, vastaan silti helposti, että eipä ihmeempiä. Miksi oi miksi tulevat ne sanat ensimmäisenä. Sillä nyt jos koska, ihmeitä, joka päivä!