tiistai 19. toukokuuta 2009

Suvivirret


Meillä on ollut hässäkkää. Sellaista peruselämää vain, mutta yllin kyllin muistettavia kellonaikoja ja tärkeitä asioita. Vähän tuollaista, kuin tuo tämän kuun kolmastoista. Kevään viimeinen kerhopäiväkin perjantaina, ja eilen kevätjuhla.

En meikkaa, enkä omista yhtään korkoja. Mekko-osastolla on hiljaista, kun oma keho on muuttunut toiseksi parissa vuodessa. Juhlatunnelma tulee muista asioista: Mietin, mitä juhlin. Käydään suihkussa ja hierotaan shampoota pitkään juhlan kunniaksi. Kammataan, leikataan kynnet. Pojille on ihana keksiä jotakin erikoista. Ommella paidat ja piilottaa taskuun rusinoita. Laittaa aamiaispirtelöön mustikoiden, banaanin, kaurahiutaleiden ja maidon sekaan myös hiukan jäätelöä.

Juhlassa oli mukava istua. Tuli kyyneleitä, mutta myös kikatusta, sellaista äänetöntä hyväntahtoista repeämistä, kun yksien esitys on levitä, kun lapsia naurattaa ja jännittää ja ujostuttaa ja innostuttaa yhtä aikaa kaikkea. Ja ohjaajan ääni kaikaa kaikkein korkeimpana. Mutta oli ihan kaunista. Lapset karamelleina (kuten yksi vanhustentalon mummu kerran totesi) kevätasuissa. Ja esikoinenkin rohkeasti muiden mukana. Lopuksi mehua, jäätelöä ja vohveleita ja aikuisille teetä ja kahvia.

Ulkona lämmin ilma. Sen innoittamina jatkoimme puistoon ulkoilemaan, hameessa, vaaleilla housuilla. Juttelin yhden äidin kanssa, kuinka lämpö saa päivät tuntumaan vielä leppoisemmilta. Katselin kahta omaa aarrettani. Kuopuksen posket on niin tehty pusutettaviksi, esikoisen nappaan usein rutistettavaksi. Koivuissa kirkkaanvihreät lehdet ja maa puskee nousua. Jo joutui armas aika!

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mielettömän ihanat paidat? Teitkö itse? :)

maarit

Pellon pientareella kirjoitti...

Voi miten ihanat paidat, mistä tuollaista kangasta löysit? Kauniisti kirjoitettu kuvaus päivästä, sinä tosiaa osaat elää hetkessä ja nauttia elämästä! :)

kissantassu kirjoitti...

Todella ihanat paidat,mikä kangas?

Joola kirjoitti...

Jep, tein itse. Kangas on Marimekon Kaiku. Olen joskus ostanut raportin verran ystävämyynnistä ja pilkkonut, kuin oli jokin ajatus... Sittemmin olen harmitellut silppuamista. Mutta toisaalta, näissä paidoissa tilkut näyttävät minusta onnistuneilta. Niin keväältä.
Kaava on japanilaisesta Cucito kaavalehdestä (kesä 2008), jonka ostin Päivin Peikonpoika -puodista joskus syksyllä.
Huomatkaa, tein myös kanttinauhaa! Se oli uusi kokemus ja onneksi onnistui. Kun väsää jotakin viime tipassa, on ikävää, lievästi sanottua, jos ompelukone takkuaa tai jokin ajaus ei vaan onnistukaan.

Peanut kirjoitti...

Olen ihaillut kangasta myymälässä, ja miettinyt miten hyödyntää kangasta, missä kuvio on niin iso. Sä teit sen!!!! Syötävän ihania! Pahastutko jo joskus mahdollisesti lainaan ideaa?

Joola kirjoitti...

Äh Peanut, en tietenkään pahastu, menoksi vaan! Minä usein ajattelen, että kaikki on jo tehty, joku jossakin jotenkin. Jos kopioimisen pelosta jättää omat innostukset tekemättä, se on harmi kaikille.

Anonyymi kirjoitti...

Voin niin kuvitella pienet kaverukset mennä vipattamaan nuo paidat päällä. Ja äidin tunteen heitä katsellessa. :)

Minusta on ihanaa kun kankaat herättävät jonkin inspiraation. Ja miten erilaisia kankaita yhdistelemällä saa aikaan vaikka mitä... Leikkaamalla jostain kankaasta palasen jos toisen. Etenkin lasten vaatteita tehdessä, kun työ ei - muka - ole niin suuri, mahdollisuudet ovat niin moninaiset.

Ja onnea kanttinauhan ompelemisesta. Minä aina yritän välttää sen, vaikka muuten aika rohkeasti yritän kaikkeen ompeluun tarttua. Ei vain jotenkin luonnistu.

Kävin tänään pitkästä aikaa kaupungilla avoimin silmin. Törmäsin kirjakaupassa Yoshiko Tsukiorisin kirjaan Ihanat mekot ja Tunikat. Mallit kirjassa näyttivät niin hyviltä. Kaavat mukana. Oletko tutustunut kirjaan? :)

maarit

Elisa kirjoitti...

Voi vitsi miten ihanat paidat, ihailen uskomatonta näppäryyttäsi ja kädentaitojasi!!

Meillä on kevätjuhlat ensi viikolla, samat "siistimiset" edessä, poikien tukat leikkasin jo viime viikolla.

Tämä loppukevät on ihanaa ja jotenkin myös nostalgista aikaa, sitä melkein muistaa sen ilon tunteen kun kesäloma lakoi, miltä maa tuoksui, nurmi vihersi ja aurinko lämmitti.

Joola kirjoitti...

Ihanat mekot ja tunikat kirja on ihana. Japanilaiset vain osaa, melkein voisin sanoa, vain japanilaiset osaa.

Kanttinauha ei onnistu minultakaan ikinä, nyt oli ihan poikkeus vahvistamassa sääntöä.
Elisa, ihania kevätjuhlia teille. Ja kiitos ihailuista.

Kesälomafiilis nousee!

Anonyymi kirjoitti...

Kuvasit täydellisesti kevätjuhlan TUNNELMAA!
- Elma -