tiistai 16. joulukuuta 2008

16







Jos joku vaate minun tulee säilöä esikoiselleni muistoksi, niin tuo vihreä t-paita. Serkun vanha. Ihan sama mihin pinoon sen kaapissa jemmaan, aina sen löytää ylleen. Shortsitkin ovat olleet käytössä enemmän kuin mitkään muut housut. Kiitollista minulle, sillä olen ne pikaisesti surauttanut kun poika oli kaksi ja toivoi matsishortseja.

4 kommenttia:

SARI kirjoitti...

Oi miten ihana kalenteri ! Kommentoin nyt vähän sinne tänne : olen asunut Kivalterintiellä, ihania kangasvihanneksia, miten myyjäiset meni ? Kiva nähdä Helsinkiä, Vanhaa, kivoja muistoja sieltä, teit minullekin tuollaisen ratikan ja sinun etupistoistani innostuin niitä koittamaan joulusydämiini ... On ollut tässä hommia, kuten taisit huomata, kohta helpottaa. Hyvää joulunalusta, yritän ehtiä kalenteria katsomaan.

Anonyymi kirjoitti...

Lempipaita on aina lempipaita. Muistan yhden mekon jota rakastin sitten kun en enää mahtunut siihen ja se annettiin serkuilleni pyysin sitä takaisin kun serkut eivät enää mahtuisi siihen. Myöhemmin kun näin kyseisen mekon, ihmettelin vain miksi tykkäsin siitä, kun kuosi oli ihan kamala ja mallikin ruma, mutta ei kai lapsi ajattelekaan niin.
Ihanat matsishortsit ja kamalan vaikea sana sanoa ääneen.

isoinpapu kirjoitti...

Melkein sanoo helpommin: mahtishortsit. Aika mahdikkaat ovatkin.

TYkkään kalenteristasi.(Joko sanoin?)

Joola kirjoitti...

Hö, kommentoin kommentteja, mutta se katosi. Lyhyesti, kiitos kauniista sanoista. Sari sinulla on ihanaa siellä putiikissa, tuoksuu tänne saakka, oi taatusti hoppua on piisannut! Vanhalla oli kivaa, toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi kerraksi ja ainoaksi tavaksi osallistua.
Olemme kaikki mestareita sanomaan matsisortsit. Sana esiintyy meillä sata kertaa päivässä...
Minun yksi lempivaatteni olivat ruskeat lappuhaalarit, joissa oli olkihattuisen tytön kuva. Ajoi traktoria. Sain itse valita kaikista tavaratalon vaatteista jonkun. Muistan ostotapahtumankin siis, olin ehkä viis.