2

En lupaa mitään, eikä tehtäviäkään... Pidän joulukalentereista. Olen pitkään pitänyt, ehkä aina. Viime vuonna tein blogiini joulukalenteria. On hauskaa yrittää samaa tänä vuonna. Joka päivä koneelle pala ja numero vielä mukana. Eilen oli sellainen päivä, ettei irronnut yhtäkään sanaa. Olin jotenkin tyhjäkäynnillä vaikka moottori oli kyllä aamusta yöhön saakka päällä. Siksi kai ihan paikallaan, että eilisen kuvissa näkyy keskeneräisiä projekteja.

Mielenkiintoista mitkä muistot jäävät mieleen tallentamattakin. Ja mitä taltioimisen avullakin. Viime joulukuussa vauva oli kuukauden ikäinen. Ajanjakso on joksenkin yhtä päivien ja öiden soljuvaa ketjua, sumua, ehkä jopa - no puuroa, muistoissa. Ennätettiin kai kerran päivässä käydä ulkona, muistelen. Ja vauva oli menninkäinen, tyytyväinen sellainen. Kävi nukkumaan kolmen aikaan yöllä. Kantelin häntä jo sylissä tuosta vain, kulki mukana kun leikin ja luin esikoisen kanssa. Imetin siellä täällä. Pieni tonttu toljanterini, ei sellainen lainkaan kuin se tv-sarjan sankari, sieltä vain tullut nimi.
***
Tänään itkin taas kovasti äkisti. Miten päivä taas lähti liikkeelle niin tahmeasti. Ja sitten yhtäkkiä jysähti, etten voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Juuri selitin esikoiselle, että jos katsoo kymmenen kertaa Ellan ja Aleksin Yöjuna Rovaniemelle, ei enää ehdi leikkiä avaruutta. Ja sitten itselle, että jos ei pistä ajoissa töpinäksi, jää näkemättä kummitytön juhlatanssi. Iäksi. Ja se itketti. Kun minua on jäänyt harmittamaan se, ettei mummini ollut vanhojentanssejani katsomassa. Koskaan ei tullut tilaisuutta paikata. Ja nyt minä missasin nämä neljäsluokkalaisen kikapoot ja valssit. Olen ennenkin julistanut, että se "päivääkään en vaihtaisi" on niin huiputusta. Minä ainakin tekisin ihan pari juttua eri tavalla.

Loppupäivästä tuli kuitenkin ihan mukava. Kun työt, eli perunapussien kiikutus pakkaajille oli hoidettu, ajelimme ratikalla kaupunkiin. Ja Mokoonhan me sitten joulukuun alun kunniaksi mentiin. Oi siellä on ihana kahvitella poikien kanssa. Alkukuussa, kun ei vielä olla köyhiä eikä kipeitä. Tilaan suolaista ja makeaa ja istutaan toista tuntia. Imen inspiraatiota ja hymyilen koko kotimatkan, vaikka vettä tulee ja otsikossa luvataan koko joulukuulle vain vuorokauden tuntien verran aurinkoa. Eikä mitään mainintaa lumesta...