Vuoden pimein päivä, ja sen kyllä huomaa! Milloin viimeksi näimme aurinkoa, en edes muista. Olen ihmetellyt mistä tätä kiukkua oikein riittää, vaikka kaikki on hyvin. Syytän liiallista herkkujen pupeltamista ja harmautta.
21 on kuitenkin hyvä luku. Aloimme seurustella, menimme kihloihin ja naimisiinkin 21. päivä. Esikoisen laskettuaika oli 21. omaa kuutansa. Joulukuussa tästä alkaa valon lisääntyminen ja niin se alkoi kaikista edellämainituistakin.
Miksi siis ruikuttaisin. Piparkakuistakin tuli herkkua. Teimme ruisjauhoista Pirkka-lehden innoittamina. Lisäsimme taikinaan pippuria, sillä pepparskakoissa pitää sitä minun olettamukseni mukaan olla. Kardemummaa, kun ei ollut pomeranssinkuorta. Vaniljasokeria, koska se on aina ihanaa. Ja sokeri sokerina tummaa luomu inkkaria, se kun tuntuu terveellisemmältä muka. Maistuivat niin hyviltä juuri uunista tulleina tuoksuvina kuumina pehmeinä maidon kanssa.
Niin ja tuollaisia töitä saa kotivaloksi, kun on seurakunnan kerhossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti