12

Esikoisen ensimmäinen joulujuhla oli liikuttava kokemus. Siitä huolimatta, ettei pieni sankarimme rohjennut mukaan eteen esiintymään. Tiesin, että hän osaisi ja oli nauttinut harjoittelusta. Mutta sitten jännitti. Niin kovasti, että tahtoi istua ensimmäiset joulujuhlansa omiensa luona, katsomossa. Mutta hän leikki laulut mukana. Ja juhlan loputtua kuvasimme häntä seimikulisseissa tähtensä kanssa. Mietityttää, enkö osannut psyykata oikein, jääkö häntä harmittamaan, ettei rohjennut mukaan. Toisaalta, missä olisi mennyt kannustamisen ja pakottamisen raja. Jos sinnikkäästi ei tahtonut muualle kuin katsomoon. Minä sain pitää sylissä, oma perhe ja äitini pääsimme tähtipojan valoon.

Esikoisen kerho on ollut ihana osa syksyämme. Niin kuin sitä mietittiin, josko ollenkaan aloitettaisiin. Tuntui mukavalta muistaa ohjaajia, heistä on puhuttu kotona paljon. He ovat mahdollistaneet liudan posittivisia kokemuksia. Jokaisena kerhoaamuna poika on herännyt ja lähtenyt kerhoon mielellään. Ja jokaisena kerhopäivänä reppujonosta on tullut luokseni tyytyväinen, onnellisen oloinen poika. Se on paljon se! Haastattelin kerholaiselta kerhomuistoja kymmenisen kysymyksen verran ja liitin vastaukset pakettiin. Itse ainakin iloitsisin, jos minua kiitettäisiin niin.
***
Juttelin viikko sitten myyjäisissä miehen kanssa, joka oli yrittänyt boikotoida joulua. Kysyin jotakin kysyäkseni miksi. Ajattelin, että hän vastustaa kaupallisuutta, tai on ahdistunut kahletsivista traditioista kuten yleensä kuuluu perusvastustussetti. Mutta boikottia yrittänyt ei pitänyt siitä, kuinka jo "muinaiskansoilla" tapana ollut valon juhla oli valjastettu väkisin kristittyjen juhlaksi. Että oikeasti syksyllä Jeesus syntyi.

Minä mietin tänään laittoivatko Maria ja Joosef vastasyntyneensä todella seimeen. Varsinkin, jos olivat huolissaan tämän hengen puolesta. Eivätkö olisi halunnet pitää vain sylissä. Nukkua oljilla vieretyksin, perhepedissä. Vastasyntyneen viereen on ihana käpertyä, pitää pientä lähellä.

Minä ainakin mieluusti teen niin. Vaikkei ihan pientä vauvaakaan enää olekaan. Huomisiin.