tiistai 7. lokakuuta 2008

Liikutus




Sunnuntaina olin poikien kanssa kirkossa. Kun nyt kerran seurakunnankerhoon on laitettu, niin taitaa tulla kylkiäisenä kaikenlaista. Kyllähän minä sen kestän, aikuinen, omin ajatuksin ajatteleva. Lapsista olen hiukan huolissani. Mutta ainakin yritän parhaani mukaan olla mukana, myös näissä kokemuksissa, joita kirkko heille tarjoaa.

Ja itkuksihan se meni alusta loppuun. Siis minulla. Ensin löytää esikoisen askartelema enkeli muiden joukosta ikkunasta. Se oli niin liikuttava. Kirkossa tutut laulut, kyyneleet tulevat niin helpolla. Äitinikin mukana. Niin moni tarina kietoutuu yhteen enkä tahdo tunteita salata. Esikoinen ei rohjennut esitykseen, mutta viittilöi leikkiä varovaisesti penkissä vieressäni mukana. Ja kuopus. Hän on lumoutunut. Seisoo sylissäni kädet harkitusti ilmassa liikkuen. Näkee edessä viittoilevan papin pitkän matkankin yli ja tanssii. Heti kun piano soi, hän on mukana, niin suloinen ja liikuttava. Loppulaulussa esikoinenkin uskaltautuu mukaan esiin, puhaltelemaan enkelinhöyhentä. Äiti itkee ja laulaa, "Tahtoisin toivoa sinulle, jotakin oikein hyvää...iloa onnea syvää." Toki, teille rakkaimpani. Oi kuinka olette aarteitani.

Sitten syömään pullaa. Äiti rauhoittuu ja hetken päästä jo toruu, aulassa jouksijaa. Mutta myös halaa ja iloitsee. Kehuu ja kiittelee. Oli ihanaa, tuntui hyvältä, että tuli mentyä.

***

Tänään energiansäästöviikolla syynissä autoilu. "Tiistaina kävellään tai pyöräillään lyhyet matkat ja käytetään oman auton sijaan julkisia kulkuvälineitä." Päädyimme puisoon kävelyllämme. Keli oli niin upea. Oi kunpa tämä ruska olisi ikuista. Tai siis kestäisi koko syksyn. Keltaisena hohkaavat puut ovat niin paljon piristävämpää katsottavaa, kuin puut pelkillä oksilla. Keräsimme koriin lehtiä ja tammenterhoja. Toistelin kerta kerran perään, kuinka ihanaa, kun aurinko paistaa, kuinka upeana puut vielä loistaa.

Puiston sulkeuduttua ei maltettu vielä tulla sisään. Ulkoiltiin pihassa, käytiin kaupassa. Ilman autoa, ei meillä ole sellaista.

6 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Minäkin otin kuvan tuosta enkelitaulusta, se oli jotenkin niin liikuttava. Se sijaitsee esikoisen vuoteen yläpuolella, laitoimme sen teipillä kiinni seinään- kaikki me tarvitsemme suojelusenkeleitä.

Matroskin kirjoitti...

Minusta uskonto on lapsille tärkeää, koska se tarjottaa pohdittavaa. Edelliseen liittyen, energiansäästöviikko on ihan ok, mutta pitäisi myös muistaa, että ennenaikaan lapsikuolleisuus johtui paljolti kylmistä asumuksista, varsinkin pikkuvauvalle oma koti saattoi olla hengenvaarallisen kylmä ja kostea. Joten en olisi ihan heti palaamassa kylmiin tupiin.

Vintage living kirjoitti...

Meillä on kaksi autoa ja koen syyllisyyttä siittä. Mutta kummastakaan ei ole mahdollista luopua. Molemmat käymme töissä ja ihan eriaikaan päivästä. Silloin kun on mahdollista kuljemme samalla autolla, vaikka se tarkoittaakin että silloinkin mulle tulee tunnin odottelu ennen töitä, mutta se on ihan ok.

Linja-autolla pääsis kyllä kaupunkiin muutaman kerran päivässä (eikä pysäkillekään olisi meiltä kuin kilometri), mutta kun ei pääse samana päivänä takaisin (töiden jälkeen, aiemmin päivällä kyllä pääsis). Joten jos aikoo käydä töissä on oltava auto, enkä voi olla käymättä töissä. Eli ei oikein ole valinnan varaa.

Haluisin voida tehdä töitä kotoa käsin tai että työaika olisi sama kuin miehen, tai sopisi bussiaikatauluihin, mutta mistä sellaisen työn löytää??

Ekologisinta olisi asua kaupungissa. Maalla sais asua vain maanviljelijät, jotta yksityisautoilu minimisoituisi...
Mutta kun en viihdy kaupungissa niin ekologista jalanjälkeä syntyy autoilun osalta, valitettavasti...kurjaa. Kaupungissa asuessamme en kertaakaan ajanut autolla mihinkään, ei siellä autoa tarvitse.

Onnea blogisynttäreiden vuoksi!

Joola kirjoitti...

Jep, en halua vauvojen eloonjäämisen olevan vaarassa. Mutta kylmän tuvan ja nykyisen ylilämmittämisen välillä on vaihtoehtoja...

Kurjaa kuulla Vintage living, ettei julkisten käyttö halusta huolimatta ole mahdollista. Luin blogistasi teidän ihanasta kasvimaasta ja olen lukenut monesta muustakin ekologisesta hankkeestanne. Kunpa jokainen tekisi edes jotakin...
Kiitos onnitteluista:).

Anonyymi kirjoitti...

Niinhan raamattu sanoo etta meidan pitaisi tulla lapsen kaltaiseksi:)Meilla on oppimista...
You were made to love Him!

Anonyymi kirjoitti...

Niinhan raamattu sanoo etta meidan pitaisi tulla lapsen kaltaiseksi:)Meilla on oppimista...
You were made to love Him!