Illoiksi on ollut puuhaa. Koneelta löytyi 5000 kuvaa. Hiukan liian suuri pino tilattavaksi. Olen katsellut ja poistellut. Nautiskellut, ihmetellyt, muistellut. Lopputalvesta tähän syksyyn. Aika monta väläystä per päivä. Oi ihmeellinen digikuvauksen aika. Rajataan hetkeksi tovi asiaa, räps. Auttaa paremmin muistamaan.
Silti on paljon, mitä ei tule kuvattua, taltioitua. Silti muistettua.
Kuten esikoisen aamulaulu, johon sain herätä viikko sitten sunnuntaiaamuna. Uuneen tulvi jotakin uutta ja ihanaa. Ennenkokematontakin. Poika ei ole ollut lauleskelija. Tai on hän esittänyt rokkibiisiä "Däu däu, däu däu...Sade ropisiee, vesi lotisee... Däu, däu, däu däu... Sateessa heppa laukkaaaaaa!" Mutta se on aikamoista räimettä.
Sunnuntaiaamuna hän lauloi Jumalankämmentä. Kerho... Hiukan omin sanoin ja sävelin. Mutta voiko olla jotain niin heleätä.
***
Toinen musiikkiaiheinen tuokiokuva. Kuopus varasti cd-levyn hyllyltä ja tutki aarrettaan salassa kaikessa rauhassa. Ja kun sitten hänet havaittiin, pinkaisi karkuun! Ja nauroi. On suloista katseltavaa, kun yksivuotias pinkoo kaikkivoipana voittajana.
Voi pojat kuinka teitä rakastankaan. Olette tosi ihania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti