Hassu syksy

Loppuviikko on ollut hassu. Olen tehnyt paljon asioita, joita en ole tehnyt koskaan aiemmin. Paljon sellaista, jota en kuukausi sitten aavistanut tekeväni. Olen tuntenut paljon vahvoja tunteita, saanut paljon ajatuksia, ollut monessa mukana. Ruska on ollut ihana. Liittänyt kaikki tapahtumat yhteen ja toisiinsa, juuri täksi syksyksi.

Kuopus on pian yksi. Sinne meni vauvavuosi, jään kaipaamaan kovasti, vaikka jatkostakin nautin sydämestäni. Ihana katsoa, kuinka pieni tepastelija on jo niin osa tätä joukkoa. Tuntuu tutulta vaikka kaikki koko ajan yhäkin on tutustumista. Esikoisenkin kanssa. Välillä seisahdan katsomaan häntäkin, vaikkapa eteisessä. On tämä elo ihmisenä niin ihmeellistä. Hän toimii omia touhujaan, puhelee mitä haluaa, pukee sukkaa omalla tavallaan, hiippailee "jekkukävelynsä" uusia variaatioita vaan, ilman että kukaan vetää narustakaan. He ovat omia itsejä, vaikka meillä aikuisilla on ollut osamme heidän synnyssä.

Energiansäästöviikollani on ollut keskiössä vielä vuorollaan vedenkäyttö, sähkökapistukset ja niiden energiankulutus, jätteet ja kierrättäminen. Luovuin hiustenhoitoaineen käytöstä jo reilu vuosi sitten. Järkeilin, että vettä kuluu vähemmän, jos vaan shampoon huuhdon. En ole huomannut hiusteni kunnossa mitään eroa. Tarvittaessa suihkaan bodyshopin mustikkaista takkujenselvitysainetta, mutta yksi pullo on riittänyt minulle ja esikoiselle päätöksestäni saakka. Lapsista pikkumuoviammeissa kylpeminen on mukavaa. Muttei meillä kylvetä joka ilta, ei vaikka se monessa oppaassa olisi rentouttava osa iltarutiineita. Saippuoita eivät käytä kuin erikoistilanteissa. Meillä on yhä lotioneita, joita tuli nyt kolmevuotiaan esikoisen äitiyspakkauksesta ja muista markkinamiesten lahjoituksista. Paljon ei oikeasti tarvita. Saunominen olisi ihanaa, mutta tätä nykyä tosi harvinaista herkkua. Pesukone pyörii päivittäin. Ilman vaippapyykkiä ei kyllä olis näin. Pesujauhe on muuten ollut jo useamman päivän loppu, eikä lisää olla muistettu ostaa. Uskaliaasti olen vihdoin pyykännyt pesupähkinöillä, joita ostin joiltakin kestovaippamessuilta, kun esikoinen oli vielä vatsassa. Voin suositella. Muita vesiasioita... Esikoinenkin tietää meille ja itselleenkin sanoa, ettei saa lutrata. Mutta toisaalta. Jos täytyy valita mistä kulutuksesta vähentää, pidän mieluusti puhtaan vesijohtovetemme ja vähennän... No vaikka sitä autoilua.

Vetoomuksemme puiston puolesta on saanut kymmeniä nimiä voimakseen. Monet ovat myös innostuneet kirjaamaan muutaman rivin, miksi paikka on tärkeä, miksi säilyttämisessä ehdottomasti on järkeä. Hyvä. Kävimme "mainostamassa" vetoomusta myös paikallisessa vaalipanelissa. Huh, kokemus oli kyllä karmaiseva. Kuvaavaa, että meitä 30+ äitejä puhuteltiin "eturivin nuorina". Saimme puheenvuoron kahden ja puolentunnin kohdalla. Ja sanaa "ekologia" ei kuultu koko illan aikana vaikka sen tärkeää luulisi olevan näinä aikoina, juuri tässäkin kaupunginosassa.

Sähkölaitteidemme virransäästöominaisuuksista minulla ei ole juurikaan hajua. Olen päättänyt keskittyä ylipäänsä niukempaan käyttöön, sulkemiseen. Esimerkiksi vedenkeittimen kanssa koitan olla tarkempi. Etten suhauttele sitä varmuuden vuoksi ja pitkin päivää ihan vaan varuilta josko kohta sattuisi olemaan teehetki... Tietokone on liikaa päällä minun vuokseni, televisio taas kurinalaisemman jakson jälkeen enenevissä määrin urheiluineen miehen heikkolenkki. Ihan oikeasti mietin puistotuttavan luona kyläillessäni, että nettikö syö aikaani. Päätän pistää kokeeksi syyniin myös surffitottumukseni. Siksikin, että mietimme samaisella kyläreissulla, olivatko omat äitimme aikoinaan paljon meitä ahkerampia. Ei ollut tietokoneitakaan aikavarkaina. Minullakaan ei tarvitsisi olla. Josko meillä jonakin päivänä alkaisi olla siistimpää, miellyttävämpää, terveempää... Vähemmän blogausta, enemmän järjestystä, imurointia, tiskausta, moppausta...

Puistotuttavuudesta. En ole tuntenut täältä kaupunginosasta montaakaan, vaikka ollaan asuttu jo yli viisi vuotta. Kävin kyllä jo esikoisen kanssa puistoissa ja muskareissa ja perhekerhossakin, mutta minulle riitti hänen seura, en kaivannut kai uusia kontakteja. Tai sitten olen ujo ja huono uudessa seurassa, ehkä sitä, tätä ja molempia. Mutta huomaamatta minullekin on alkanut muodostua uusia kuvioita. Puhelimessakin uusia numeroita. Ja tapaamisia sovitaan ja vieraillaan jo kodeissa. Missä vaiheessa tutut ovat ystäviä. Ihanaa, että löytyy hengenheimolaisia. Hienoa saada kokea... enpä sano sitä erästäkään sanaa, sanompa vaikka että ystävällisyyttä, lämpöä ja iloa.

Puistossa oltiin monena päivänä. Vetoomuksemme tiimoilta saimme kaupunginmuseosta vieraan. Tein muistiinpanoja. Pihan pensaikkossa oli ihana tunnelma. Puuhasimme esikoisen kanssa useita tunteja. Juuri tuollainen leikki on minusta ihanaa. Hauska heittäytyä, unohtaa olla vakava. Kun kuopus herää vaunuista, hän saa olla mukana. Saan näytölle ihanan kuvan veljeksistä, he katsovat hauskasti toisiansa majassa. Syksyn värit ja kostea ilma ovat ihanasti ympärillä kietomassa muistoja pakettiin mieleeni. Perjantaina tuli hevonenkin kärryineen, ajeluttamaan kierroksia. Oli satumaista. Istua ja körötellä. Ensin vauvan kanssa aamupäivällä, kun aurinko oli vielä pilvien takana, muttei maisema ollut lainkaan apea. Ja kerhon jälkeen esikoinenkin pääsi aikamatkalle, silloin paistoikin jo, juttelimme kavioiden kopsutellessa ja pääni kuhisi mukavia aatoksia. Olo pitkään rentoutunut ja raukea.
Kirpputoriakin pidettiin, pihan mattotelineellä ja kojussa.

Jätteiden lajittelussa olen iloinen, että meidän taloyhtiössä voi kierrättää palavat roskat, biojätteen, pakkauskartongit, keräyspaperin ja sekajätteen kunkin omaan lootaansa. Lisäksi mies on ottanut hoitaakseen metalli- ja lasiroskien kuljettelun läheisen kauppakeskuksen lajitteluasemalle. Jokin sukukansayhdistys harrastaa nerokasta hyväntekeväisyyttä keräten ovelta vähintään kerran vuodessa kierrätykseen kelpaavia tavaroita, vaatteita, kirjoja, astioita, huonekaluja. Kunpa toiselle tarpeeton löytäisi toisaalta asunnon. Ja kunpa turha kulutushulluus jättäisi meidät ihmiset rauhaan... Tänään kävin muuten keskustassakin kirpputoriostoksilla. Jo toista kertaa Kruunuhakalaisella Kruunukirppu lastenvaatekirpputorilla. Sitäkin voin suositella, hintojen kanssa pitää olla tarkkana(aika kallista, mutta yleisestiottaen laadukasta ja halvempaa kuin uutena), mutta valikoima on kattava.

Viikkoon mahtui paljon kaikenlaista ja silti pysyin ainakin kutakuinkin mukana. Nyt taidan mennä nielaisemaan palan valkosipulia. Kurkkua kivistää enkä tahtoisi antautua pöpöille, nyt kun kaikenlaista muutakin on vireillä ja ilmassa. Tilkkupeitto lämmikkeenä harteilla. Ja sitten saan kömpiä makuuhuoneeseen poikien luokse. Se on yksi parhain paikkani maailmassa. Miehen kainalo, molemmat lapset tuhisemassa. Voin viimeisenä ennen unta ja heti jos herään välillä, vilkaista, että hengittävät ja kaikki on muutenkin kunnossa. Ei mene hukkaan yksikään tilaisuus ihailla, aarteita. Pieni hetki vain ja he ovat isoja. Nyt nautin, kun saan olla läsnä ja luona. Nyt luodaan perusturva ja tukiverkko, toivottavasti se kantaa, aina. Rakastan teitä kolmea, vaikka kaiken muun sanomani unohtaisitte, muistattehan tämän, aina.