keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Löytyneitä






Kun siivoa laatikoita, lokeroita, hyllyjä ja sohvien välejä, voi onneksi löytää monenlaista pientä piristettä. Kuten:

Kassakuitin, josta saan selville, että olen ostanut 14 helmikuuta 1996 Forumin Sestosta kaksi keskiolutta, kolme vadelmamunkkia sekä paketillisen nenäliinoja. Palauttanut yhden pienen pullon. Kello on ollut kuutta vaille kahdeksan illalla.

Kauniin postimerkkisarjan, niin kauniin, etten aikanaan raaskinut merkkejä käyttää. Sain ne tärkeältä vanhukselta, jolla silloin oli kattava kokoelma kotimaisista merkeistä ja se karttui tälle vuosituhannelle saakka aina ensipäiväkuorilla. Kunnes yhtenä ties millaisena päivänä hän myi koko aarteensa toiselle postimerkkeilijälle. Kymmeniä kansioita ja laatikoita niitä on täytynyt olla... Sanoi, että sai hyvän hinnan, mutta pelkään pahoin, että häntä höynäytettiin kunnolla ja se on toki surullista. Mutta tuo sarja on minulla ja voin nyt katsella sitä työpöytäni luona.

Pyöränavaimen. Itse pyörä varastettiin minulta Japanilaisen tavaratalon pyöräpaikoituksesta, mutta Nuuskamuikkusen vartioima avain on yhä tallessa. Muistan yhä kuinka hölmistynyt olin, kun tulin ostoksilta, eikä pyöräni ollutkaan siinä, mihin sen jätin aina. Korttelipoliisin kopilla sönkötin tapahtuneesta ja kotimatkalla kävellessä mietin, että niin, eiväthän ne sielä sadan miljoonan maassa voi ihan jokaisen kadonneen pyörän perään kummemmin juoksennella.

Erilaisia paperitavaroita niin ikään Japanista. Muistan noista mujin rusehtavista tarroistakin ajatelleeni, että miten selviän, kun Suomessa en saa täydennettyä varastoa, kun tuo pakkaus on lopussa. Käsittääkseni niillä tarroilla voi merkata kirjasta tai vihosta jonkin tärkeän sivun. Klemmarin asemasta liimata tuollaisen taittuvan tarran. No, nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin voin sanoa silloiselle itselleni, että huoli on täysin turha. Ei tuollaisia oikeasti tarvita, melkein kaikki arkit vieläkin tallella. Norsumuistilappujakin on yhä, keltaiset post it laput eivät koskaan ole olleet minun juttujani, mutta eivät näemmä nuo elefantitkaan.

Löytyi myös useampikin tenttikirjan välissä ollut kirjanmerkki-kortti. Muistiinpanoja tein vihkoihin, mutta korttiin saatoin kirjoittaa kirjassa vastaantulleita viisauksia, jotka kolauttivat henkilökohtaista elämääni tai olivat muulla tavoin vaikuttavia. Pääsykoekirjasta muistan edelleenkin:"Oleellista oli, että usko omaan älykkyyteen, omiin suoriutumismahdollisuuksiin, auttoi menestymään." Se liittyi kirjassa ties mihin, ja minä todellakin irrotin sen kontekstistaan koskemaan minun pääsykokeitani. Kuvassa olevassa kortissa on lahjakkuutta käsittelevästä kirjasta poiminta: "Todella luovalle yksilölle on tyypillistä, että hänelle asiat ovat tärkeitä, ei se, saako hän mainetta ja kunniaa virkanimityksistä tai muuta ulkokohtaista."

Eikä tuokaan ole huono, että "aivojen ohella sohva on matemaatikon tärkein työväline."

Sopivan laiskaa tai puuhakasta keskiviikkoa. Meillä on tavoitteena nähdä yksi tietty laiva, mutta saa nähdä keretäänkö, kun nuo kaksi yhä nukkuvat tuolla...

2 kommenttia:

Kikka kirjoitti...

Oi, muistoja menneestä! Kassakuitti...vieläkö muistat mihin/miksi juuri nuo ostokset!?

Ollaan ihailtu lintuja, taitava olet! Suuri kiitos ♥ Tji-tjipp varpuskielellä.

Joola kirjoitti...

En muista tarkasti todellakaan, ihmettelen itsekin. ylioppilaskirjoituksiin/lukion päättymiseen se jotenkin varmaan liittyy, sillä olen -96 kevään abi. Munkkeja ja olutta??? Mutta kuitti on minun eikä tallessa vahingossa, sillä se löytyi sellaisesta pikkulokerikosta, jossa säilöin joskus muistoja.

Kiitos lintupalautteesta! Lintukieliä täälläkin välillä puhutaan:)