lauantai 23. heinäkuuta 2011

Tukka märkänä




















Norjan tapahtumat ovat järkyttäviä. Tiedän niistä jo liikaa ja muutkin minusta. Median tehtävä on tiedottaa, mutta ei yhtään enempää, kuin on tarpeellista. Miksi meidän täytyisi kuulla yksityiskohtia kamaluuksista. Mielen täytyy heilahtaa pois raiteilta jo puolesta sanasta. Ja ryhtyä samoin tein tukemaan surevia ja valamaan uskoa paremmasta, ettei kamalampia otsikoita koskaan enää tarvitsisi tulla. Aion väistellä taas pari päivää sanomalehtiä ja muita etusivuja.
***
Minun mökkimatkani poikieni kanssa oli ihana. Tuntuu hiukan väärältä hehkutella kesän ihanuuksista nyt, kun toiset ovat kokeneet kamalimpansa - jopa loppunsa - keskellä samanlaista kauneutta. Mutten saa unta, kun luin liikaa, ja omista retkikuvista ja tunnelmista haen valoa, iloa ja lohtua.

Sillä tätä retkeämme muistelemme kauan, ei vain tulevana talvena, vaan vuosienkin kuluttua. Siksikin, että tällä reissulla pojat keksivät järvessä pulikoimisen riemun. Siihen vaikutti varmasti sää, joka oli hiostava ja kuuma. Vesi tuntui yhtäaikaa virkistävältä ja lämpimältä, puhtaalta ja pehmeältä. Silkkaa onnea istua laiturilla katselemassa omia muruja hihkumassa ja nauttimassa. Heitä ei kauaa pidätellyt mikään poissa rannasta.

Olimme hurmioituneita siitä kaikesta kesästä meidän ympärillä. Mökistä, lämmöstä, sateista, syömisestä laiturilla, ilman vaatteita kulkemisesta, vanhempieni seurasta ja huomiosta, herkuista, saunoista, unista kammarissa, peleistä, suunnistusleikeistä, piirtelyistä, kirjan kuuntelusta, hassutteluista, vieraista, varpaiden uitosta, kivien heitosta, kalojen katselusta, ukkosen kuuntelusta, peiton alla lämittelystä, ihmettelystä, sylityksistä... Haltioituneita, sitäkin me olimme todella.

Tänä aamuna laitoin kellon soimaan, että ehtisimme nauttia vielä hiukan enemmän kaikesta mökin ihanuudesta ennen kaupunkiin tuloa. Esikoinen pyysi, että viideltä, mutta koska nukkumaan mentiin puolen yön jälkeen, puoli kahdeksan sai kelvata. Esikoinen nousi aamulla heti, kun supatin, että yritetään ehtiä aamu-uinnille ennenkuin kauempana jyrisevä ukkonen on ihan päällä. Kuopus valitsi unten jatkamisen pitkään, mikä ei ole huono nautiskelumuoto sekään, varsinkaan mökillä. Ukkosessakin on oma tunnelmansa, eikä se pilaa mitään, jos saa olla hyvässä seurassa turvassa. Ja on uinut jo suunnitellun aamu-uintinsa ja aamiainen on katettuna tarjottimella.

Tiedän, mistä saan voimia, kuinka lataan akkuja. Antakaa minulle silloin tällöin kesää ja tätä kaikkea edellä mainittua (Norjan kauheuksia lukuunottamatta) niin sisimpäni saa kaipaamaansa ravintoa. Lähtöuinti vesisateessa, hiljaisen järven siristessä ja poreillessa pomppivista pisaroista - eikö se ollutkin jo ihan satua. "Ihanaa", meillä on kuulunut viime päivinä. Esikoinen käy halaamassa ja meinaan kysyä että mikä, mutta tiedän kysymättäkin, että tällainen elämä.

Kotona en tahdo hiuseteni kuivuvan. Sillä märkänä ne muistuttavat mökkiretkestä, jolloin ne kastuivat koko ajan, sateista, saunomisesta ja pitkin päivää tehdyistä pulahduksista. Kiitos äiti, isi ja pojat - teidän kanssa oli taas ihana olla mökillä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hassua kuinka osaat pukea sanoiksi kaiken tarvittavan,kuitenkaan liioittelematta.

Luin tekstiäsi hymyillen,ja silti tirautin samalla muutaman kyyneleen :')

-R

Joola kirjoitti...

Kiitos R. Tällä kertaa se oli taas melko vaikeaa, ainakin päätellen siitä, kuinka pitkään istuin koneella ja kuinka monta kertaa pyyhin jonkin lauseen pois ja mietin sitten seuraavaa. Ei ihan niin tajunanvirtaa, kuin yleensä.

heikku kirjoitti...

jo kuvat kertoivat puolestaan, miten ihanaa teillä on varmasti siellä ollut. kirjoituksesi lisäsi sitä entisestään. sinä kyllä osaat sanoa asiat kauniista ja ihan totta -liioittelematta. ihan kuin itsekin olisi saanut hetken mökkeillä kanssanne. tuommoisen muistot on hirmu tärkeitä tämmöisessä maailmassa.

minja kirjoitti...

Anonyymi sen jo kirjoittikin. Sä olet niin valtavan taitava ilmaisemaan asioita sanoin.

Luettiin vieraiden kanssa eilen myöhään illalla uutisia ja kyllä jäi elokuvan katselut ja muut kesken järkytyksestä.

Ihanaa että te pääsitten mökille, olen valtavan onnellinen puolestanne <3 Kuvatkin niin kauniit.

maijja kirjoitti...

Terve! Tulin tontillesi kuikuilemaan, mukava tavata. Tavataan sitten oikeasti myöhemmin, se on tosi kivaa! :-)

- -

Kevyen alkukommentin jälkeen:
olen samaa mieltä. Tunnen outoja tunteita uutisoinnin suhteen. Haluan välttää sitä, suojella itseäni siltä, mutta jos vähän erehdyn 'tietojen' ääreen, huomaan olevani äärettömän kiinnostunut ja sortuvani kauhisteluun, melkein sos.pornoon. Parempi keskittyä kaikkeen hyvään, ja kaikkeen siihen, mihin yltää.