torstai 14. heinäkuuta 2011

H Y V Ä Ä M A T K A A ! ! !
















Me ehdimme näkemään Sen laivan. Tärkeä kaksikko lähti lomamatkalleen ja keksin matkaa edeltäneenä iltana, että menen poikien kanssa Kustaanmiekkaan vilkuttamaan. Paljon aikaisemmin ei olisi kannattanutkaan sellaista suunnitella, sillä kaksikon matkoilla on ollut tapana siirtyä tai peruuntuakin. Ihanaa, että nyt onnistui. Kaikki ei aina ole niin itsestäänselvää. Oikeastaan he ovat kyllä kolmikko, mutta koira piti raaskia viedä koirakaverilleen hoitoon matkan ajaksi. Siinä jo yksi kynnys ylitettäväksi.

Suomenlinna on ihana. Olen käynyt siellä vain kerran poikien kanssa, ja silloin oli talvi, kuopus oli vauva, emmekä lähteneet lauttarantaa pidemmälle, jottei olla liian kaukana kotoa, jos joku alkaa hallitsemattomasti parkua. Ennen lapsia saari oli ihan vakiokohteeni, kaikkina vuodenaikoina, nuorena.

Minua ihan nauratti eilen saarella moneen kertaan ääneen, kuinka innoissamme olimme omasta pienestä seikkailustamme. Nauttia nyt Suomenlinnanmatkasta, kuin jotkut loistoristeilystä Karibialla. Olen niin onnellinen, etteivät pojat vielä mangu suurempaa. Ja kuinka suuria meidänkin retket ovat moniin muihin verrattuna. Voi vain kuvitella, jos koko Intia tai Kiina lähtisi toteuttamaan ihan pikkuisia risteilyitä naapurimaihin vain. Tai lentämään edes kerran vuodessa ihan yhden lomalennon vain. Mitä me suomalaiset olemme tottuneet pitämään ihan kohtuullisena, ei ole sitä kaikkialla, koko maapallon mittapuussa.

Mutta sitä minun ei nyt tässä ollut tarkoitus tämän enempää ajatella. Vaan nautiskella. Marssimme aluksi saarten halki lähes sivuillemme katsomatta, jotta olisimme ajoissa vilkutusasemissa. Sitten myöhemmin tutkisimme rauhassa. Kustaanmiekassa pojat kävivät piirtämään ja ihailimme yhdessä ihania näkymiä ja maisemia. Laivan vihdoin tullessa näkyviin, olimme niin keskittyneitä ja täynnä intoa, ettemme kukaan saaneet juuri sanaa suusta. Minua itketti ja pojat vilkutti. Kun laiva oli jo aika kaukana, keksin, että meidän olisi täytynyt huutaa hyvää matkaa, kun laiva oli kohdalla. Voidaan me vieläkin, vesi kantaa ääntä, pojat vakuutteli. En minä kehtaa, sanoi aikuinen sisälläni, mutta onneksi muruseni kehtasivat. Täysin palkein, suut ammollansa. HYVÄÄ MATKAA! Jos se jotakuta lähellä ollutta häiritsi, ajattelin, että vetäköön sumppinsa väärään kurkkuun tai herneen nenuunsa, minä puolustaisin omia. Niin täydestä sydämmestä me siinä hetkessä toivoimme, että matkasta tulisi hyvä, että toive sai tulla ulos kirkkaana huutona.

Kun laiva näkyi enää pilkkuna horisontissa, olivat pojat piirrelleet sillä erää kyllikseen ja jatkoimme saaren tutkimista. Pojat vilistivät ikkuna-aukoille ja linnoitusten harjanteilla. Uskoivat, kun käskin olemaan tarkkana vaarallisissa paikoissa. Kulkivat sitten hetken hitaasti ja ihastellen itsekin sitä kaikkea. Heillä on tervettä vaarojen pelkoa. Tykit olivat kiehtovia. Siellä rauhanpoikani leikkivät sotilaita. Ja minä otin hyvän istuma-asennon polulta. Katselin, kuinka tohkeina leikkivät, en kuullut kaikkea replikointia, mutta aistin, että olivat tavallaan jossain ihan muualla. Oi mahtava mielikuvitus ja sen voima. Päätin, etten sano, koska jatketaan. Meillä ei olisi kiire minnekään, antaisin heidän polveilla saarella minne tahansa. Ja aina voidaan myöhemmin uudestaan palata ja sitten on taas ihan uusia polkuja, luolia ja reittejä tutkittavana.

Jäätelöt saivat yhdessä saumassa. Sitten käyskenneltiin lisää ja lopuksi nähtiin valkoposkihanhia ja joutsenia. Lokeista olin saanut hassuja välähdyskuvia pitkin saarta. Oli kohtia, joissa ne nautiskelivat ja kuin kelluivat ilmavirroissa. Sitä muistan jo lapsena katselleeni merten rannoilla ja kallioilla. Vielä oli paljon kukkia ja kesäinen väritys kaikkialla.

Ja sitten lopuksi, pakahduttavan ihanaa istua lautan perässä, auringon paisteessa, omien ihanien poikien kanssa. Kello oli jo pitkällä iltapäivässä, olimme seikkailleet yli viisi tuntia ja silti vielä oli kaikilla voimia olla hyvällä tuulella. Rakastan juuri tällaisia päiviä, poikia, hetkiä, vapautta, säätä ja seikkailuja.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heips! Olen käynyt Suomenlinnassa monta monta vuotta sitten ja muistan kuinka kiinnitin huomiota lokkeihin, jotka leijuivat yläilmoissa mereen nähden, mutta minuun nähden olivat nilkan korkeudella, kun kävelin törmäällä - erikoinen tunne.
Kävimme kesäteatterissa ja pääosassa oli Vesa Vierikko. Mukana olivat veljeni ja hänen silloinen tyttöystävä - nykyinen vaimo. Oikein mukava matka, jota olikin nyt kiva muistella kuviesi ja kirjoituksiesi myötä.
Sirpa

Hevaalta päivää kirjoitti...

Miellyttävä kirjoitus, ja niin on Suomenlinnakin. Me olimme siellä viime viikolla katsomassa Ronjaa vanhemman pojan kanssa. Linnaolosuhteet olivat huimat, ihan täydelliset sille näytelmälle!

Meilläkin on muutama rauhanpoika (kuvista päätellen aika samanikäisiä sinun poikiesi kanssa), ja täälläkin leikitään välillä sotilaita. KILTTEJÄ sotilaita, painottaa nuorempi usein, kun yritän hienovaraisesti jutella siitä, millaisia sotilaat ovat.

sade kirjoitti...

Suomenlinna on niin ihana paikka. Viimeksi olemme käyneet siellä 2v sitten, pitäisi ehdottomasti käydä taas.
teillä on ollut ihana, kiireetön seikkailu saarella.

Köa kirjoitti...

Sitten on niitäkin, jotka lähtevät Karibialle ja vievät lomaansa häiritsevät lapset bamse-kerhoon. Raha ei tee onnelliseksi. Turvallisista vanhemmista saa hyvät eväät elämään, ei karibioista.

Joola kirjoitti...

Sirpa kiva, kun kirposi muistoja. Minäkin olin tuollaisella töyräällä, jossa lokit nilkoissa leijumassa. Visuaalisesti hienoa ja hassua.

Oi Hevaa, Ronja! Esikoinen niin tahtoisi päästä katsomaan. Se osui niin sopivasti juuri tämän kesän ohjelmistoon, kun talvella luimme kirjan. Mutta ikäsuositus oli 7 tai enemmänkin? Esikoiseni on vasta kuusi ja pelkään, että näytelmä olisi liian jännittävä? Loppuunmyytykin tosin nyt jo ehkä... Ihanaa, että olitte katsomassa, tai siis kuulostaa ihan mahtavalta.

Sade, meilläkin oli tosi pitkään VOISI listalla saareen meno, nyt iloitsen, että tuli vihdoin mennyksi.

Köa, vähän isommille lapsille niistä Bamseista voi jäädä ihan kivatkin muistot. Minä muistan, kun olin ala-asteella ja se oli ihan huippua sekin puoli lomasta. Saatiin kerhoreput ja retkeiltiin parijonossa. Mutta minä olenkin rakastanut koulua ja sen sellaista lapsena.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minun tekisi niin mieli Suomenlinnaan. Olemme monena kesänä käyneet siellä kesäteatterissa, mutta nyt ei ole lippuja, mutta ehkä lähdemme sinne muutens vaan. Tuli näistä sun kuvista nimittäin matkakuume :)