perjantai 11. syyskuuta 2009

Palstalla syyskuussa 2009 osa 2







Lähdimme katsomaan olisiko joku auringonkukista auennut. Ja olihan yksi, hurraa! Kaivoimme maata, jotta voidaan istuttaa kukkasipuleita tässä muutaman viikon kuluttua, vai koska niitä onkaan tapana laitella. Passitin pojat myös ruokakatokselle ja sillä aikaa piilotin heille herkut. Saivat etsiä perinteisellä kylmenee-lämpenee ohjeistuksella. Luulin piiloa liian helpoksi, mutta pitkään mentiin jäätiköillä ja lumisateessa, kunnes kuumeni. Majassa kaksi ihanaa auringonkukkaani popsi vettä, ruisleipiä ja lakua. Ilo oli heitä katsella. Jos jostain, niin heistä saan voimia.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joola Rakas! Luin monen monta ihanaa tarinaa elämästäsi yhteen pötköön. Ja nyt istun täällä itku silmässä. Olet niin upea Äiti ja Ihminen. Osaat nähdä ja kirjoittaa!!

Nämä sinun kirjoituksesi pitäisi lähettää kaikille niille Maailman Tärkeille Hepuille, jotka tekevät Päätöksiä. Olen ihan vakuuttunut, että tämän kaiken luettuaan voisivat hiukkasen järkevämmin ajatella ja päättää.

Vielä vähän nyansseja.
- Aivan ihanasti nähty ja oivallettu tuo naapurin pojan vauvalelu-juttu. luulen, että tulee vielä useinkein teille, saa olla lapsi, onnellinen mielikuvituksestaan teidän poikien kanssa.
- Ihan kaikki luontokokemuksenne aiheuttavat minulle olon, että heti metsään. Metsää tässä ihan lähellä ei ole, mutta onneksi oma piha ja kasvimaa, jonne aion ihan kohta tästä sännätä teidän innottamananne. Näin syyskuussa suurin mielenkiinto puutarhahommiin alkaa laantua, mutta kun on näin kaunista, saa akkuihin vielä hiukan ladattua ulkoa aurinkoenergiaa tulevan vuodenajan varalle. (siitäkin olit hauskasti kirjoittanut; ihan kohta tosiaan on paras kaikista - huhtikuu!)
- Ja voitte kyllä syödä niin vahapavut kuin ruusupavutkin. Kovin isoiksi niitä ei kannattaisi päästää. Parempia pieninä. Sitkistyvät suurina.

Ja paljon, paljon muuta kaunista löysin. Mutta tässä kommentinpätkää alkajaisiksi.

KIITOS JOOLA! Autat minua löytämään kauneutta ja ihanaa pienen pienistä asioista. Terveisiä rakkaillesi.

- Elma -

Sanna kirjoitti...

Kuvat puhuvat puolestaan. Teillä on ollut mukava tuokio palstallanne. Auringonkukka on yksi lempikukistani. Aurinkoista syksyä teille lämpimästi toivottelee Sanna

Elisa kirjoitti...

Minunkin lempparikukka on auringonkukka. Äitini käy niitä ilokseni keräämässä kaupungin pellolta - ja ihan ilmaiseksi. Aurinkoa tarvitsevat kaikki!

Edelliseen postaukseesi kommenttina: se on tosiaan onni ettei lapset onneksi ole surullisia vaikka äiti onkin. Tasapainottava voima, lapset siis.

Joola kirjoitti...

Kiitos Elma. Menin ihan sanattomaksi. Kivaa, kun löysit ja vielä jos ilahdutti. Mutta mikään upea en ole, ihan tavis, niin kuin me kaikki muutkin. Vihdoin myös papuongelmamme ratkesi, kiitos siitäkin! Pitää mitä pikimmin poimia KAIKKI, sillä osa on kyllä jo niiiiiin suuria, että mahtavat todella olla niitä kitkerimpiä ikinä.
Yritän aktiivisesti pitää muistissani, kuinka hyvä ja tärkeä metsään on mennä ja siellä olla. Todeta usein itselleni tuon Metsään ja heti.

Sanna ja Elisa, minulla on nyt parvekkeella ja ruokapöydällä kimput auringonkukkia, jotka äitini toi, juurikin kaupungin ilmaispellolta. Aurinkoa, ja kiitos kommenteista.