tiistai 8. syyskuuta 2009

***





Että eläisikin niin, ettei tarvitsisi hävetä tai katua
Silloinkaan, kun omaa elämää tarkastellaan päivänvalossa.

Ei virheettömästi
mutta niin, että niistä jotain oppisi.

Ei luullen tietävän mistään enemmän kuin toiset,
mutta niin, että antaisi itselleen arvostusta,
kun oma elämä tuntuu oikealta.

Että jaksaisi joskus auttaa,
eikä aina olisi itse se autettava.

Että osaisi huokaista oikeassa kohdassa.
Pysähtyä, katsoa, ihastella.
Sillä mitä muuta on tulossa, kuin tuntematonta.
Huomisesta ei voi olla varma.
Rakennettava tänään, nyt, pienistä palasista turva.

Jotta jaksaa, kun koettelee.
Voi nauraa, kun myötäisesti tuulee.
Saa itkeä, kun tulee kyyneleitä.

Voi olla myös hiljaa ja rauhassa,
kun on sinut itsensä kanssa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjoitus, ihanat kuvat...
maarit

Elina kirjoitti...

Tuo ylin kuva osuu kyllä johonkin herkkään kohtaan ja tuottaa hyvän mielen. Kyllä on ihanaa, kun on olemassa sisarus tukena ja turvana.

Elisa kirjoitti...

Hienoja ajatuksia, jotka allekirjoitan täysin!