maanantai 10. marraskuuta 2008

Vaiheita


Joskus huomaan huokaisevani, että meillä on nyt tällainen vaihe. Kun kiiruhdamme kerhoon tai emme hätäile, kuitenkin aamussa sinne menemme. Esikoisen kerhoaamut rytmittämässä viikkoa. Kävelemme kerholta pois kuopuksen kanssa. Meidän kahdenkeskinen oma aika. Nyt on tällaista. Pienenhetken. Sitten tulee muuta.

Entä illat. Jos en nukahdakkaan sinne pienten unen tuhinaan, punaisen unilampun valaistessa pikkuisen, pimeää. Kuopus herää, itkee, odottaa vierelleen, kunnes saa taas unenpäästä kiinni. Vaihe. Ja yksivuotiaalla muitakin, kausia. Oma tahto puskee veturin lailla, ja kiukuttaa hirmuisasti jos ei saa sitä junaa tai kaivuria tai kännykkää tai mikä nyt onkaan jollakin toisella tai muuten ei niin sallittua.

Sitten on ollut sellaisia pidempiä hyvin toisenlaisia vaiheita. Viikonloppuna sain hetken siivota yksin. Kuopus nukkui parvekkeella ja mies oli esikoisen kanssa kaupoilla. Kuuntelin vanhaa musiikkia ja muistelin menneiltä mukavia. Mietin ketä suutelin viimeksi, ennen kuin tapasin mieheni. Mihinkään en nykyistäni vaihtaisi, mutta eivät ne huonoja suukkoja olleet, ei tarvitse harmitella, niitäkään jaksoja.

Mutta entä jos vaiheet jäävät kesken. Jos täytyy lähteä äkisti. Kuulin perheestä, jossa monta pientä lasta ja isä on sairas parantumattomasti. Kuinka auttaisi, mikä koskaan lohduttaisi.

Ulkona myrskyää, meillä on lämmin koti. Käperryimme esikoisen kanssa taas ihan vieretyksin ennen unta. Kiitos kun saan olla sinun ja pikkuvelin äiti ja isin vaimo. Sinä kiitit takaisin, että olen äitisi. Kuinka itketti.
Antaa tulla vaan, vaiheita. Kunhan saamme pysyä elossa. Tänään olin kiukkuisellakin päällä, mutta miksi sitä enää muistelisi. Moni muu asia on päivän lopussa tärkeämpi, kuten se, että tässä ja nyt minulla on onneni.

Mikä ikinä onkaan sinun vaiheesi, voimia toivon, ja rauhaa ja rakkautta.

8 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Kiitos myös siitä, että kirjoitat tätä blogia. Tulee hyvä mieli, kun tätä lukee.

Joola kirjoitti...

Eipä kestä kiittää. Kiva kuulla, että tuli hyvä mieli.

Matroskin kirjoitti...

Meillä on kuopuksella tihulaisvaihe. Eilen leikki palavalla kynttilällä. Huokaus.

violet kirjoitti...

Vaiheesta vaiheeseen vaiheen kautta.
Ja sitten niitä aikoja, joiden toivoi olevan vain vaiheita, mutta jotka jatkuivatkin pidempään...
Tällä hetkellä isommalla kai "viisasteluvaihe" ja pienemmällä
"reteilyvaihe".
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

Joola kirjoitti...

Minulla on nyt kiukkuvaihe. Toista päivää hitsi. Toivottavasti tämä on lyhyt vaihe, ei sellainen Violetin kuvaama, joka kestääkin pitkään...

Olenkohan syöksymässä taas turhan moneen hankkeeseen yhtäaikaa... Kun perheenäidin osassakin on ihan kylliksi pureskeltavaa minusta...

Tänään myin kakkua ja piirakkaa puistosta. Tuotot ja lahjoitukset kiikutan perjantaina diakonille, jonka tiedän auttavan vaikeassa elämäntilanteessa olevaa perhettä. Ehkä hän tietää, tarvittaisiinko siellä lämmintä leipää tai kurahanskoja tai tonttuhattuja tai digikameran muistikorttia...

Sari kirjoitti...

En ole taas pitkään aikaan käynyt, tykkään niin lukea pohdiskelujasi...vaihe on minullakin, eräänlainen, saa nähdä rupeaako pitkäksi.
Yhdeltä ystävältä kuoli hyvä puoliso - ja lapsilta hyvä isä yllättäen,osaa vain arvailla minkälainen 'keskenjääminen' silloin tapahtuu. Elämää on silti jatkettava.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulle on blogitunnustus osoitteessa http://heinonperhe.blogspot.com

=)

Joola kirjoitti...

Kiitoksia moneen suuntaan, ja tunnustuksestakin! Kävin Austraakiavierailulla, kesän lämpö hämmentää viiman keskellä. Oi kesä, oi aurinko... Mutta itseasiassa nyt kyllä odotan myös kylmää, LUNTA!