Irjalle ja Otolle

En ehdi lukemaan lehtiä niin usein, kuin sivistyksen ylläpito vaatisi. Selailen joskus viikonloppuna, kun silloin lehti kerran tulee ovesta. Tänään tärähdytti uutinen avioparista, joka on ollut naimisissa 63 vuotta. Helsingin kaupunki on ystävällisesti sijoittanut heidät eri vanhainkoteihin. Kiitos tyttäriensä, he ovat sentään tavanneet viikottain. Pöyristyttävää ja surullista, siis ei tämä lastensa toiminta, vaan se, kuinka säädökset voivat tehdä yksittäisten ihmisten elämäntarinoista apeampia. Heillä on erilaiset diagnoosit, mutta eikö toivomuksen yhteisestä asumisesta elämän loppuun saakka täytyisi mennä aika monen järjestelyhankaluuden edelle? Eivät he yhteistä linnaa meterenrannasta palveluskuntineen toivo. Eivät edes, että saisivat olla kotona. Yhteistä huonetta, samasta palvelutalosta.

Joku muukin taisi saada teen väärään kurkkuun luettuaan juttua. Kuulin sympatiatoiminnasta ensi perjantaina. Kustaankartanon vanhainkodilla(Kivalterintie 16/Oltermannintie 32, 00620 Helsinki ), K-talon edustalla on tulevana perjantaina 28.12. klo 18-19 postilaatikko, jonne voi käydä tipauttamassa postikortin sekä Irjalle että Otolle, mutta myös Kaupunginhallitukselle. Korteissa voi toivottaa pariskunnalle onnellista joulua ja virastolle viisautta vanhustenhuoltoa koskevissa asioissa. Paikalle voi lahjakoppaan tuoda myös jouluista syötävää, jotka lahjoitetaan talon asukkaille jaettavaksi. (Hygieniasyistä huoneenlämpöäkestäviä, avaamattomissa kaupanpakkauksissa, ei valitettavasti kotileivonnaisia. )
Paikalle toivotaan eri-ikäisiä pariskuntia, jotka haaveilevat Irjan ja Oton tapaan yhteisestä vanhuudesta. Ja saa muitakin tulla.

Saa nähdä saanko oman kultani mukaan. No lapset saavat ainakin tulla, hekin pääsevät helpommalla, jos heillä on tulevaisuudessa yksi osoite, jossa vierailla...

Ps. Sanaa tapahtumasta saa levittää...