Millainen äiti olisin, jos olisin saanut ensimmäisen lapseni nuorempana.
Tai millainen, jos lapsia olisi enemmän, kuin kaksi.
Ajatteleeko vanha luokkakaverini yhä, että isona hän kasvattaa pitkän tukan ja on tovin hulttio, kun silloin kasiluokkalaisena poikana ei voinut, kun äiti kuoli, ja piti isän apuna pitää huolta siskoista.
Ajattelevatko he koskaan minua.
Näkevätkö muutkin unia vanhoista.
Muistaako ala-asteen luokanopettaja koskaan vielä meitä.
Olinko jollekulle ilkeä.
Mitä jos minusta olisikin tullut luokanopettaja. Tai jos en olisi käynyt lainkaan lukiota.
Miksi olen pitänyt itseäni kauniina vain kolmesti.
Olenko kasvattanut poikani huonotapaisiksi.
Hymyilisikö mies enemmän jonkun toisen vaimon kanssa.
Olisiko maaseutu lapsille parempi kuin kaupunki.
Miksi minulla on tapana unohtua lorvimaan pitkiksi ajoiksi.
Miksi voisin katsella vanhoja kuvia loputtomasti.
Mitä jos jotain olisi mennyt toisenlaisesti.
Kuinka minulla on käynyt niin hyvä tuuri monesti.
Osaanko sanoa kiitoksia kylliksi.
Tänään siivous taas hiukan eteni.
Mietin ihan vain vähän, metroa odottaessa, sen verran, että halusin saada tämän kirjoitetuksi.
7 kommenttia:
Ihanan isosti mietitty. Ehdottomasti pitäisi miettiä. Minäkin teen aika matkoja ajatuksissani. Monessakin kohtaa olisin voinut valita toisen polun, minkä valitsin. Mitä sitten olisikaan tapahtunut! Elämä on jännittävä juttu!
Hyvää viikonloppua!
Joskus tekee ihan hyvää miettiä näitä. Sitä tulee todellisuuteen palatessaan jotenkin niin onnelliseksi siitä, mitä on nyt, vaikka ne vaihtoehtoiset todellisuudet jännittäviltä tuntuisivatkin.
Juuri tänään mietin jotain tämän tapaista. Ihanasti kirjoitat ajatuksiasi. "Ihan vähän vain"-miettiminen on ihan hyvä juttu ;)
Nämä sinun kirjoitukset on aina niin nättejä, että melkein alkaa itkettämään jo kun on vasta otsikon saanut luettua.
Kiitos OK, Mirva, Katja ja Anonyymi hirmuisesti kommenteistanne. Joskus saan ajatella, että ehkä blogin pitämisessä on järkeä. Ehkä joku siis saa "pelkästä" lukemisesta jo jotakin, muukin, kuin minä itse kuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Olen kiitollinen.
Olet aivan mahtava kirjoittaja ja pohtija. Kiitos että jaat nämä tekstit kanssamme. Tutustuin viikonloppuna Huili lehteen ja mietin pitäisikö pitkästä aikaa tilata oikea lehti postiluukkuun ihan kestona.
Bambi kiitos kultaisista sanoista. Huilin lehdet ovat olleet minusta ihan huippuja, ne numerot, joita olen käviini saanut. Koitan muistaa seuraavan kerran, kun joku puhelinmyyjä kauppaa minulle mitä tahansa muuta julkaisua, että tiedättekö, minulle tulee nyt Huili, ja se antaa niin paljon, etten tarvitse nyt muuta.
Tosin olen vielä niin surkea, että ostan joskus irtonumerona jonkun sisustuslehden ja kotiin tuleekin juurikin jonkun puhelinmyyjän kauppaamia muka hyviä tarjouksia... Mutta toivon, että olen muistanut ne kaikki katkaista ja perua, sillä nyt olisi Huilin aika.
Eli siis voin suositella:) Huilia, jos nyt joku perustaa minun suosituksista.
Lähetä kommentti