torstai 3. toukokuuta 2012

Kultainen toukokuu

On ehkä vähän ennenaikaista ja epistäkin pitää kuukautta kultaisena, kun sitä on kulunut vasta kaksi vuorokautta. Mutta kaivelin vakuudeksi vanhoja. Olen ollut hyvällä tuulella muinakin toukokuina. Etsin vanhoista blogimerkinnöistäni tietoa, kuinka pitkiksi samettiruusuni ovat muina keväinä kerinneet tässä vaiheessa. Ja löysin tekstin, jonka mielelläni halusin itselleni tänään lukea. Olla vain mitä on, ja
"On valtavan hienoa, että on ihmisiä, jotka pysyvät vierellä pyynteettä. Jotka eivät oleta tai odota kenenkään olevan täydellisiä. Jotka löytävät sen hyvän aina uudestaan jostakin sisältä, pitävät hauraatkin mielet hengissä."

Joskus aamut vain ovat hyviä. Ja mehua vahingossa kaapissa. Ja jugurtin jämät, jopa laktoosittomina. Ja "parasta ennen tänään" -motsarella, josta riittää vielä eväsleipien jälkeenkin leiville hippuja. 

Ja mies saattaa esikoisen eskariin ja me ehdimme niin hyvin kuopuksen kanssa ekana kerhoonkin. Ja kerhosta minun syliini ryntää niin iloinen ja riemukas poika, joka kujeilee sillä, mihin repun lokeroon xylitolpastillirasia tällä kertaa on jemmattuna. Pyöräilemme hakemaan esikoisen, emmekä apeudu, vaikka pilvet peittävät auringon ja keli on kolea.

Pelaan elämäni ensimmäisen erän shakkia, esikoisen ja kuopuksen opastamana. En ole koskaan jaksanut edes yritää päästä kiinni juonesta, mutta nyt olen päättänyt koetella. Jos minusta vaikka kohta kuopukselle olisi vastetta. Vaikka toisaalta, kumpikaan emme osaa kunnolla, joten pakostakin pelaisimme ehkä ihan omia sovelluksia.

Uimakoulujen pitämiseen on hiipinyt haikeus, olen tuntenut sen jo pidempään, taas tänään illalla. Syksyllä on ehkä aika palata päivätyön pariin. Siksi kloorinhaju tuntuu entistäkin suloisemmalta, asemani renkaiden heittelijänä ja harjoitteiden keksijänä aiempaakin etuoikeutetummalta. Tässä on hienoa saada olla mukana.

Pojat ovat myös kultaisia. Juttelemme ja luemme lehdestä hevisauruksista. He laulavat rokkia ja suunnittelevat esittävänsä minulle huomenna konserttia. Onks isikin kotona. Raaskin vaivoin jättää heidät illalla hakemaan unta. Hyvän yön toivotuksiin lisätään aina, että nähdään pian, aamulla. Ja saa herättää keskellä yötäkin, äidin ja isin luo saa aina tulla. Usein mieleni tekee unisadun jälkeen valvoa sänkyjen reunalla, kunnes ovat unessa, mutta saavat nopeammin unenpäästä kiinni, kun olen avoimen oven toisella puolella, olohuoneessa.

Ensimmäisen oman kotini seinälle kiinnitin Askon tarjouskuvastosta leikatun kauniin kuvan, jossa luki "Unelmoi omia unelmiasi, älä toisten." Olen miettinyt taas tänäänkin paljon tuota ohjetta. Mitä ovat ne omat unelmani. Ja kuinka joidenkin niistä romuttuminen ei olisi ollenkaan oikea katastrofi. Ja osan sellaisistakin "turhista unelmista" voisin siltikin toivoa toteutuvan. Elämässä saa olla myös nautintoja.

Ja sitäkin mietin, että millaisia idolit ovat. Eivät välttämättä samanlaisia, kuin jollaisia itse haluaisi olla. Idoleissa voi olla jotain muuta suurta hohdetta. Mietin omia ihanteitani ja kuinka ja mitä voisin heistä ottaa opiksi.

Hyvää toukokuuta. Olen iloinen, että se on alkanut näin valoisasti. Saan tänäänkin nukahtaa hymy kasvoillani.

Ei kommentteja: