keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kesäloman ensimmäinen päivä





Toukokuun viimeisiin päiviin mahtui paljon, hirmuisesti. Kuten poikien tanssikoulun kevätnäytös, jonne sain esikoisenkin rohkaistua. Porkkanalla, että mennään uimahalliin kun homma on takana. Viimeisiin harjoituksiin meni jo ihan polleana ja esityksen jälkeen pimeässä salissa, suuren katsomon alla, sanoi, että haluaa esittää lisää.

Minä itkin katsomossa kuopuksen varashortsit nenäliinanani. Paitsi omien poikien, myös muiden ryhmien esityksille. Jo kenraaliharjoituksissa jokin tunnesuoni repesi täysin, kun sata ala-asteikäistä poikaa tanssi hienoa koreografiaa ja rockki pauhasi. Huh. Kotona olimme ihan puhki, onnellisesti. Kuopus nukahti kesken piirustelujen ja ruuan odottelujen ruokapöydän penkille.

Irtisanouduin siis töistä. Toukokuun alussa se tuntui vielä hyvältä, mutta nyt on kyllä koko kesän yllä suuri varjo. Kuinka oikeasti selviämme taloudellisesti.

Silti nyt, juuri nyt, on juhlanaika. Odotimme poikien kanssa kesäloman alkua yhdessä monta viikkoa. Puhuimme siitä varmasti jo talvella. Eilen uimme uimahallissa tanssinäytöksen ja kesäloman alun kunniaksi. Olo oli hyvä, kun kävelimme kotiin toukokuun viimeisessä illassa. Tietäen, että aamulla ei kello soi, vaan alkaa kesä. Ja loma. Vitsailimme vain aamuvaatteiden laitosta ja aikaisista iltapuuroista.

Olemme kuunnelleet Valvomon Mikä kesä biisiä, ja Risto Räppääjän Elämä ei ole hassumpaa, kun saa kesäloman aloittaa. Ja sitten vahingossa kauniin kesäyöbiisin, jota kuunnellessa itkin.

Minulla on kesälomalle ainakin seuraavanlaisia suunnitelmia/toiveita. Haluaisin:
- lukea kirjaa
- käydä mieheni kanssa jossakin kaksin
- olla paljon poikieni kanssa
- keksä tapoja hankkia edes kolikoita
- kuulla linnunlaulun kesäaamuna noin kello neljä
- nukkua ulkona, teltassa
- nähdä merta ja metsiä
- syödä kalliolla
- löytää mustikoita
- olla palstalla
- saada mansikoita
- haltioitua

On varmasti muitakin tärkeitä, mutta nämä nyt mielessä. Hassua, ettei siivoukset ja järjestelyt olleet listalla, vaikka ne ovat lomiemme olennainen osa. Jos edes silloin ehdittäisiin, jaksettaisiin...

Hyvää kesää! Nyt menen syömään myöhäistä aamiaista lomalaisteni kanssa. Tiuskivat tuolla jotakin toisillensa ja nyt kuuluukiin jo parkua...

6 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Minä olen samanlainen, liikutun juhlista ja ihan kaikesta muustakin. Samanlainen lista minulla kesäloman varalle. Toivon myös ehtiväni katsoa hyviä leffoja ja kirjoittaa. Jonkin joen toivon myös näkeväni, mieluiten lapsuudenmaisemista -- ja parvekkeen ovi auki olisi mukava nukkua, olkoon siis kosolti lämpöä.

Ihanaa kesää suloiselle perheelle!

Jonna kirjoitti...

Riemukkaita tunnelmia! Ihana tuo kuva, jossa poika hyppää :)

Olet tehnyt rohkean päätöksen jättäytyä pois töistä. Vaikka taloudellisesti olisikin tiukkaa,niin saatte varmasti tilalle jotain paljon enemmän. Lapsesi ovat onnekkaita.

Hyvää kesäloman alkua teille kaikille! (Sinulla on kiva blogi, ihania kuvia ja tärkeitä ajatuksia.)

ilofina kirjoitti...

Olisin kaivannut juuri tuollaista kesää, olin itsekin kaavaillut että jään kesäksi pois töistä.
Ja vietän pitkän, lokoisan kesän, teen pihatöitä, laitan kotia, olen lasteni kanssa, laiskottelen mökillä, luen kirjoja, nautin pitkistä rauhallisista kesäaamuista, kun lapset nukkuvat.

Mutta meillä töissä muuttui tilanne, yksi työntekijä irtisanoutui juuri ennen kesää ja en voi jäädä pois, olen
liian kiltti,
liian velvollisuudentuntoinen ja niin taas joustan omista lomistani, omasta elämästäni ja menen tekemään työtä.
Tiedän senkin, että kesälomani pilkkoutuu epämääräiseksi pitkin kesää.

Nuoremmat lapseni menevät kesäkuussa mummolaan, itse asiassa lähdemme sinne huomenna.
Mun piti mennä itsekin sinne kutomaan mattoja, matonkuteita on useita säkkejä.

Mistä sitä saisi voimaa puolustaa omaa elämäänsä, tehdä juuri niinkuin on itselle parhaaksi?

Joola kirjoitti...

Oi leffat Katja. Niitä tulee tosiaan katsottua harvoin. Lisään listaan: ainakin joku leffakin olisi kiva katsoa. Ja parvekkeen oven auki pitäminen on ihana kesäjuttu myös.

Kiitos Jonna, hauskaa kun kommentoit. Toivotaan, että lapsillekin tämä oli hyvä ratkaisu.

Ja Ilofina. Oi, minua kirpaisi niin kirjoittamasi! Voin niin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Ja senkin, että minulle voisi ihan hyvin käydä noinkin. Tärkeä kysymys tuo sinun viimeisesi.
Joka tapauksessa, kaiken ei niin miellyttävänkin keskellä toivon sinullekin tulevan kesän. Sellaisina hyvinä hetkinä edes, että voit huokaista ja nähdän valon. Ja nähdä jostakin sen ilon, mitä esimerkiksi saa aikaan se, että olet siellä töissä. Ettet jättänyt paikkaa pulaan vaan kannat korttasi kekoon, vaikka joku lähti ja se oli vaarassa horjua. Ja toivotaan, että työnantajasi muistaa jatkossa, että sinä uhrauduit nyt ja ensi vuonna on jonkun toisen vuoro olla joustava.
Voi voimia. Ja kiitos kommentista.

SARI kirjoitti...

Ooo, avaimenperiä ! Ne on upeita :)

Joola kirjoitti...

Meni poikien opeille Sari. Ja kahdelle ryhmää avustaneelle, jotka oli pojista tärkeitä ja mieluisia. Minusta olisi ollut tärkeää muistaa myös keittiötä ja siivoojaa, mutta poika ei jaksanut piirtää enempää kuvia:). Muut sai sitten kortin ja kukan kahvihuoneeseen.

Minä meinasin mainita, että Sari on tehnyt joskus tämäntapaisia avaimenperiä. Muistin, kun perät oli valmiina, että jossakin olen nähnyt ihan tällaisia. Jostain ne ideat jää takaraivoon ja pulpahtaa tarvittaessa.