sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Hyvää joulua Etiopian lapset



Olen tänä syksynä käynyt "ompeluseuroissa", joissa kudotaan nuttuja vastasyntyneille Etiopiaan. Muutakin saa tehdä, kuin kutoa. Ajattelin paljon ja haaveilen yhäkin, mutta sitten muistin ja huomasin, etten osaakaan ihan kaikkia palloja pitää yhtä aikaa ilmassa. Että tässä omassa perheessä nautiskellen elämisessä on kylliksi haastetta.

Mutta yhden hihattoman villaneuleen olen tehnyt minäkin. Ja pieni pino pikkuruisia pipoja on valmiina ja lisää vielä työn alla.

Tunnen kätilön, joka niitä toivottavasti jo joulukuussa jakelee maailmaan syntyville uusille ihmisille. Ajattelen häntäkin ja hänen työmaatansa usein arkeni keskellä. Ja ommellessa, on hauska ajatella suloisia vauvoja. Meidänkin pojat olivat kerran sellaisia. Supatan jokaiseen valmiiseen pipoon salaa rakkaita terveisiä pienokaiselle. Pitkää ikää ja viisautta. Onnellisia hetkiä ja kokemuksen, että on elämä sittenkin on elämisen, iloitsemisen ja juhlimisenkin arvoinen.

Ja kuinka toivoisinkaan, että äidit Etiopiassa jaksaisivat iloita lapsistaan. Kantaa rakkaita toivojansa valonaan. Ja että ylipäänsä selviäisivät hengissä, perheet siellä kaukana etelässä.

Toivon, että jokainen maailmaan syntyvä saisi hänelle kuulumansa arvostuksen. Ihmettelen, että kun ei ole millä ruokkia edes yhtä suuta, miksi heitä pitää saada kaksitoista. Tähän ihmettelyyn minulla ei tietenkään ole oikeutta. Mikä minä kenenkään lapsiluvuista sanomaan. Tiedämmepä vaan, että väestönkasvu on nykyisellään aika kestämätöntä luokkaa. Ja silti me täällä länsimaissa mälläämme pienemmälläkin porukalla luonnonvaroja alati kasvavalla tahdilla. Ja riistämme toisaalla ja vaadimme suojelemaan ties mitä sademetsiä ja luonnonkalleuksia, kun toisilla ei ole edes puuroa lautasella.

Jos joku toinenkin innostuu, käsityölahjoja Etiopian vauvoille saa lähettää tai muuten toimittaa marraskuun loppuun saakka Munkkivuoren kirkolle osoitteeseen: Raumantie 3, 00350 Helsinki.

Nutun ohjekin tässä, jos vaikka joku sellaisen innostuisi kutomaan. Onnistui minunkin taidoillani eikä ollut poskettoman aikaa vievä.
(Ohje ei ole laatimani, mutta kysyin luvan sen levittämiseen.)

Lankana jotakin pehmeää täyttä villaa. Ei kutittavaa, tulee mahdollisesti paljaalle vauvan iholle. Ei keinokuitua, sillä villalla on sellainenkin hieno ominaisuus, että se puhdistaa itse itseään, mikä on tärkeää, kun hygieniaolot ovat vähintäänkin haastavat. Villa myös sekä hengittää kuumalla, että lämmittää viileällä.
Puikot langan mukaan.

* Luodaan 70 silmukkaa.
* Kudotaan kaksi oikein kaksi nurin yhteensä 22cm.
* Sen jälkeen kudotaan aina oikein neulosta 24:llä silmukalla puikon alusta, kaksi oikein kaksi nurin 22:lla silmukalla puikon keskeltä ja aina oikein 24 silmukalla puikon lopusta, yhteensä 3 cm.
* Kolmen sentin jälkeen päätetään keskimmäiset 22 silmukkaa ja kudotaan kumpikin olka erikseen aina oikein neuletta, kumpaakin noin 6 cm.
* Seuraavalla kerroksella kudotaan puikon reunoilla olevat 24 silmukkaa oikein. Sen jälkeen luodaan 22 uutta silmukkaa keskelle ja kudotaan taas puikon viimeiset 24 silmukkaa oikein.
* Seuraavalla kerroksella kudotaan puikon reunoilla olevat 24 silmukkaa aina oikein ja keskellä olevat uudet 22 silmukkaa kaksi oikein kaksi nurin, yhteensä 3 cm.
* Sitten siirrytään kutomaan koko puikollinen kaksi oikein kaksi nurin neuletta, jota tehdään taas 22 cm.
* Tuloksena on pitkä pätkä neuletta, jossa on nelikulmainen pääaukko keskellä.
* Viimeiseksi ommellaan sivusaumat yhteen. Käsille jätetään sopivan kokoiset aukot.

2 kommenttia:

Kikka kirjoitti...

Mielelläni jotain tekisin, minun tapani auttaa on juuri tekeminen, ei niinkään rahalahjoitukset.

Saumuri ja kone tuossa pöydällä esillä, ompelisin siis jotain.

Käykö millainen vaate vain, vai onko jotain toiveita (koko, materiaali, hame, housut, paita...)?

Joola kirjoitti...

Oi Mude, ihanaa! Tässä keräyksessä kohteena ovat vastasyntyneet. Ja heidän ensitarpeensa. Lämikettä, aivan varhaisten hetkien lämmönhukan estämiseksi. Siksi myssyt, tossut, paidat ja potkuhousutkin kenties. Tai kapalokankaat. Itse otin pipoon mallia Soule maman viimevuotisesta pipoja Haitille kampanjasta. Minulla ei ole printteriä, mutta piirsin kaavaa ja tein muutamia kokeiluja, kunnes sopivan muotoinen löytyi.

Mutta siis kätilötuttavani tapaa päivittäin kaikenikäisiä ja erilaisissa tarpeissa olevia perheitä ja lapsia. Savimajoissa ja kylissä ja kaupungeissa. Että jokaiselle vaatekappaleelle löytyy varmasti onnellinen käyttäjä ja lahjoille vastaanottaja.

Eli surauta, mitä sydämestäsi mieli tekee!

Itse haaveilen pienen mekon teosta, minulla kun on kaksi poikaa. Ja kahdesta shortsiasusta myös, jollekin etiopialaiselle veljeskaksikolle kenties...