Minä kärräsin päiväunia nukkuvan kuopuksen ja pannukakkueväät rattailla, mies ja esikoinen menivät pyörillä edeltä. Olemme kuulleet, että peltoa kannattaisi kääntää nyt syksyllä, jotta pakkanen pääsisi tekemään osansa maanmuokkauksessa. Mies ottaa lapion kanssa heilumisen urheilun kannalta ja on sanonut tietyllä tavalla jopa nauttivansa puuhasta. Kukkasipulien puuttumisen murhetta hän ei kanssani jakanut, sillä eihän niitä voi syödä. Että mehän keskitytään vaan niihin hyödyllisiin...
Esikoinen tuli innosta puhkuen meitä vastaan portille. Esitteli kuraiset hanskat ja antoi tiivistetyn raportin tapahtuneesta. Ihana kuunnella innokasta. Työmieheni siellä hommissa. Minäkin lapioin pienen neliön valokuvaamisen ja eväiden tarjoilun lisäksi.
Oli niin marraskuista. Mutta ihana olla koko porukalla. Meidän maalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti