sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lammassaaressa


Helsingistä on moneksi, onneksi. Uskon vakaasti, että kaupunkihälyn vastapainoksi ihminen tarvitsee aivan toisenlaisia äänimaisemia. Luontoa. Kunpa tällaiset paikat säilyisivät aina. Olisimmepa sen verran viisaita.


2 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Tutuissa maisemissa olette liikkuneet. Taitaa mun ikkunakin pilkottaa tuossa A-ranta-kuvassa. Lammassaari, ruovikko ja pitkospuut ihastuttavat pitkin kesää, ei niihin kyllästy. Ihminen todellakin tarvitsee luontoa voidakseen hyvin - ainakin minä tarvitsen.

Joola kirjoitti...

Sulla on hienot kotikulmat Päivi, monella tapaa! Lammassaari on varmaan ihana syksymmälläkin. Itse ainakin pidän monesta paikasta silloin, kun ihan kaikki eivät ole liikkeellä. Suomalaiset ulkoilee etupäässä kesällä. Tai vähintäänkin sään pitää olla hyvä. Sateisena talvipäivänä saa monessa ulkokohteessa ja kauniissa maisemassa olla melko rauhassa:). Ja siinä on oma viehätyksensä.

Kiitos Päivi kommentista. On ollut melko hiljaista:).