Ihailen muitakin. Eri tavalla, mutta ihailen kuitenkin. Ei ollut käynyt mielessä, että ihailu voidaan jossakin tulkita ihastukseksi. Ihailuni voi tehdä jonkun vihastuneeksi.
Pääsisin ehkä helpommin yli, jollei niin kovasti harmittaisi, että tulin väärinymmärretyksi.
Ei ollut tarkoitukseni. Anteeksi.
Joskus ihailu johtaa ihastukseen, jopa parisuhteeseen. Minullekin kävi niin, pääsin mieheni kanssa jopa naimisiin.
Mutta nyt muut ihailuni kohteet voivat olla huoleti. En ole ihastumassa jatkuvasti.
Tässä minun on hyvä, rakastan omaa kultaani.
Ihailu ja ihastus ovat kaksi eri asiaa. Päivänselvää, rasittavaa.
Minun historiaani ei voi kukaan toiseksi kirjoittaa, siihen ei muilla ole lupaa.
Tekemiseni/ sanomiseni/ kirjoittamani voi tulla tulkituiksi monella tapaa, muttei se vielä tee minusta syyllistä ja pahaa. Joku minusta sellaistakin haluaa, kurjaa.
Jatkan matkaa. Toivon rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti