Poikien kanssa "tavallisen" turistikohteen katsastaminenkin oli erilaista. Sillä he olivat aidosti innostuneita omalla tavallansa. Eivätkä leikit katkenneet lippuluukuille, vaan levittäytyivät porttien sisäpuolille. Poseerauskuvien ottaminen oli vitsikästä, minulla on tallessa monia hassuja irsistyksiä. Ja sitten näitä. Tuo esikoisen kädenliike on onneksi myös mukana. Hän oli niin apulaismatkanjohtaja. Ja välillä homma paremmassa hallussa, kuin minulla, kuten jo tullut mainittua.
Enkä tätäkään saa ehkä enää koskaan. Pienten lasten kanssa maailmaa vain on erilaista katsella. Ei sillä, etteikö olisi ihana kuulla, myös aikuisten osaavan haltioitua ja ihastua, vaikkapa jostakin paikasta, myös isona. Nähdä kiinnostavaa ja kaunista.
2 kommenttia:
Vau, ihanan näkönen paikka ja koppis on makee!
Koppis olisi jäänyt minulta huomaamatta, onneksi pojat oli tarkkoja. Isohan se oli, mutta silti, tuollaisista saattaa vain kävellä ohi.
Kuvissa siis kaksi paikkaa, kultainen temppeli ja toi ryoanji.
Ihania ovat kummatki.
Lähetä kommentti