perjantai 2. joulukuuta 2011

Joulukuun toinen







Sain eilen vapaapäivän. Lähdimme koko perhe kaupungille. Minä tarjosin palkkarahoilla vitosen perhepitsan puoliksi pojille. Jälkiruualle kävelimme joulukatua. Marimekon kahvilassa pojat saivat maailman suurimman marengin. Ja kuljeskella seikkailulla, kunhan muistivat, ettei siellä sisällä rikkimenevien asioiden keskellä voi juosta. Minulla olo, kuin olisimme ulkomailla, lomamatkalla. Haaveilin hotellin puhtaista lakanoista ja tavarattomuudesta ja pyykkikasattomuudesta.

Kotona vaihdoin ne puhtaat lakanat miehen ja minun sänkyyn.
Yöllä, kun pojat olivat nukkumassa ja tiesin, että jouluhiiren taskusta löytävät aamulla mieluisen yllätyksen ja kello oli liikaa, ja olin saanut tehdyksi yhden tekemättömän puhteen, tuntui jouluaatolta.

Aamulla satoi vettä kaatamalla.
Annoin kuopuksen istua rattaissa sateenvarjon alla eskariinvientimatkalla.
Käytiin ostamassa suklaata ja teetä ukin joulukalenteriin, jonka viemme hänelle illalla.

Seuraavaksi kirjoitan sinne 24 muistoa. Ukki ei itse muista enää paljoa, kuinka hämmentävää sen täytyy olla, ei myöskään minua, mutta hän on yhä olemassa, ja soisin hänenkin jouluunsa lämpöä, iloa ja valoa.

Sinunkin. Joku ajattelee sinua juuri nyt jossakin.
***

(Joulukuun kuvissani ei tänä vuonna näy numeroita:). Koitan silti päivittää kalenterini joka päivä. Ehkä. Numerolliset "luukut" löytyy vuosien 2008 ja 2009 joulukalentereistani. Voi kuinka pojat olivat silloin pieniä! )

2 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Voi miten kauniisti taas kirjoitat! Olisipa minullakin vielä joku isovanhemmistani täällä.

Mukava retki ollut teillä. Pitäisi itsekin useammin (= edes joskus)lähteä ihan ex tempore-retkille. Ne on usein niitä parhaita!

Leppoisaa joulun odotusta. :)

hr kirjoitti...

Ooh, miten itkettävän liikuttava ajatus viedä ukille joulukalenteri. Muutenkin niin ihana teksti.