tiistai 20. joulukuuta 2011

18.-19. välinen yö, Joulukorttivalvojaiset






Täällä kaikki eivät tykkää joulumusiikista. Ja päivisin pyörii yksi jos toinenkin Nokinenä-kuunnelma, lauleloiden pysyessä edelleen poissa. Minun on siis vaikea päästä tilaan, jossa joulumusiikki tursuisi korvista. Loppiaisena, kun pakkaan jouluisten levyjen pinoa kaappiin, usein hiukan harmittaa, että vasta ensi vuonna saan uuden tilaisuuden yrittää niitä kuunnella.

Mutta kun muut olivat nukkumassa. Minä viritin kynttilät ja biisit ja maalailin kortteja. Nautin tunnelmasta ja siitä, että se hetki oli ihan oma ja täynnä muistoja vastaavanlaisista aiemmilta vuosilta.

Esikoisen aamuinen versio jostakin joulukortistani on liikuttavan ihana. Tämä pieni hassu perheeni. Joskus nauran sille ihan ääneen, kuinka kuka tahansa ei tiedäkään millaista. Meillä on. Jos näkisi, ei uskoisi todeksi, ei keksisi, mistä tulee kaikki se meininki. Ja parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla, mietin bussipysäkin katoksen alla. Että aina ei määrä korvaa laatua, että nelihenkisen perheenkin elämä voi olla hulvatonta ja persoonallista, eikä viisaiksi vanhemmiksi tulla vain lapsilukua kasvattamalla. Enkä meiningillä tarkoita alituista karkeloa, enkä sitäkään, että me olisimme viisaita, kun meillä on vain kaksi lasta. En mitään suoraviivaista saati polleata.

Osoitteettomia korttejakin jäi pinoon useita. Ja jos ne eivät ehdi matkaan, toivon, ettei se ketään satuta. Meillä on tapana muistella onnellinen hymy kasvoilla, meille tärkeitä, uusia tuttavuuksia ja ystäviä menneiltä.

Hyvää, leppoisaa joulua ja Onnellista uutta vuotta!

2 kommenttia:

kerttu kirjoitti...

oi,tuollainen yöllinen oma maalailuhetki kuulostaa niin mainiolta:-)

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja on korttinne. Ja tuo nukkekoti - ihana! Lisääkin tekisi mieli katsoa.
t. Sirpa