torstai 3. marraskuuta 2011

Päivitys











Tiedän, että jotkut unelmat tulee riisua, sillä niistä ei tule totta. Pitää rakentaa uusia haaveita. Välillä se tuntuu hirvittävän vaikealta. Epärealistiset toiveet ovat niin tiukassa, että niitä täytyisi kiskoa. Ja niistä tykkää niin kovasti, ettei siihen ole voimia. Silti jyskää, että niin täytyy tehdä, jotta voi kasvaa jotakin muuta, uutta.
***
Joskus silloin tuntuisi olevan eniten sanottavaa, kun ei saa ääntä ollenkaan.
***
Tänään päivällä selasin kirjastossa lehden, ja siinä sanottiin, että lapsen lukutaitoa voi ruokkia kirjoittamalla hänelle lappusia. Illalla istuin sohvalla esikoisen kanssa ja pyysin kynän ja paperia. Kirjoitin hänestä kauniita asioita ja kiitin tästä päivästä, joka oli ihana, vaikka olen kipeä. Miksi en ole aiemmin tajunnut tällaista? Minä kun vielä pidän niin kovasti kirjeiden kirjoittamisesta. Näin, kuinka hän hymyili - varmasti siksikin, että osasi lukea. Mutta myös, sillä ei voi tuntua pahalta, jos joku kirjoittaa, että on hänelle rakas aina.
***
"Voi parane pian, minä hankin sinulle sijaisen!" Kuinka hyvältä tällainen viesti voi tuntua, kun kärvistelee sen ajatuksen kanssa, pitäisikö jaksaa vain lyhyt työpäivä vai olisiko viisaampaa pysyä poissa. Luvan kanssa siis peiton alle ja käteen hyvää lukemista. Ulkonakin on hyvä, hiljaisuudessa, murujen kanssa.
***
Hyvää perjantaita ja viikonloppua. Marraskuu, kutsuu päivittämään, käpertymään, näkemään hyvän. Puiden oksissa syvällä suojissa jo uudet silmut, odottamassa uutta lämpöä ja valoa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Riisua unelmia.
Joitakin voi onnistua muuttaan muiksi. Jotkut unelmat voivat muuttua jopa merkityksettömiksi, hassua.
mutta minulla ainakin joku unelma jota en halua riisua(itsekäs), on pienen pieni toivo edes, se antaa vähän valoa, että jospa joskus, jos ei parin vuoden päästä, niin viiden tai kuuden. edes joskus.

Joola kirjoitti...

Ymmärrän, että jotkut unelmat ovat toivoa tuovia. Mutta uskon, että osa unelmista estää meitä täysillä elämästä ja nauttimasta siitä, mitä meillä on nyt. Jäytävät mielessä ja saavat sen, mitä meillä on, tuntumaan epätäydeltä, mikä voi olla epistä läheisiämme ja itseämmekin kohtaan. Osa unelmista on sidottu aikaan ja paikkaan vaikka, ja kun aika tai paikka on mennyt, olisi viisautta vähintäänkin muuttaa unelman muotoa, mutta kun sekään ei aina tahdo onnistua, saati, että riisuisi kokonaan ja keksisi uusia.