sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Savunhaju pipoissa





Perjantaina poikani pyysivät metsään. Pyytävät harvoin, minä usein ehdotan. Puin monta villapaitaa pällekäin ja niin suostuin.

Sytytimme nuotiota pitkään. Kaupunki huolehtii keittokatokselle puita, en tiedä kuka ihana jättää sinne aina myös hesareita. Ehdin jo miettiä, saanko sanomalehdillä jäiset nakot sulatettua, mutta sitkeästi puhkuttiin kosteita puita ja sitten grillattiin kilpaa hämärän etenemisen kanssa.

En lakkaa ihastelemasta metsän vaikutusta ja olemusta. Ja sitä, kuinka aina tarjoutuu jotain odottamatonsa ohjelmistoa. Kuten savusukellusta ja kipinärakettileikki tällä kerralla. Eikä poikia pelota, paitsi säikähdämme kun pyöräilemme pimeässä ilman valoja ja lamppuja takaisin, ja ohitamme yhtäkkiä teinijengin.
***
Eilen sain olla kuulemassa viisaita luennoitsijoita Perheet ja ympäristökasvatus - keskustelutilaisuudessa. Olisin voinut olla siellä monta viikkoa, tuntui. Juuri niitä asioita halusin kuulla, nyökytellä, olla oppimassa, vakuuttumassa, vaikuttumassa. Syödä suklaakakkua ja juoda teetä ja halata työpajasta hymy huulilla palannutta kuopusta. Lisää tällaista!

Kirjastosta varastin heti ekopsykologi Kaisa Pajasen kirjan ja amerikkalainen "Last Child in the Woods" voisi olla joululahjatoiveiden listalla, jos sellaista olisi tapana laatia.
***
Eteisessä haisee savu. Olen pyrkinyt siitä aina nopeasti eroon, nytpä päätin ottaa tavoitteeksi, saada sellaisen sinne säännöllisesti. Jos ei mitään muuta, niin ainakin pitäisi ehtiä välillä käymään metsässä.

3 kommenttia:

Anna Emilia kirjoitti...

Ihania hetkiä. Ja savuntuoksu, se on aina vain kodin tuoksu, olipa savu kotoisin metsästä tai kotitakasta.

Mukavaa lokakuun loppua, uuden kuun alkua!

Ylva kirjoitti...

OI, mitä tunnelmia!

Ja olisinpa ollut siellä myös kuuntelemassa viisaita... :D

Laitoin heti tuon suomalaisen ekopsykologin nimen ylös, sillä kiinnostaa tosi paljon. Kiitos vinkistä!

Oon aina ollut siinä mielessä vähän outo, kun oon tykännyt savun hajusta (nimenomaan nuotiosavun), se ei häiritse mua vaatteissa lainkaan. Onneksi löytyy muitakin. ;D

Hurjan hauskaa marraskuuta!

Joola kirjoitti...

Kiitos Anna Emilia ja Ylva.

Ekopsykologia on jotakin, josta minun olisi täytynyt saada kuulla jo paljon aiemmin. Jahka saan jonkun kirjan luettua asti, luulen, että vinkkaan lisää.