tiistai 25. lokakuuta 2011

Inkkariretki








Tänään vein esikoisenkin saamaan merenrantaterapiaa. Meillä oli eväänä kurkkua, lettuja ja omenaa. Viimeisistä pääsivät nauttimaan myös pari iltauinnilla ollutta sorsaa. Pojat olivat innoissaan. Intiaanini. Tuntui, että olemme onnekkaita, kun asumme näin lähellä tällaisia paikkoja. Kaupungissa ja ilman omaa autoa, voimme hetkessä kokea tällaista. Vain me kolme ja muuten niin hiljaista. Kalastajaveneiden pörinä pari kertaa ja kaukana kaunis taivaanranta.

Sain voimia huomiseen, joka on pitkä työpäivä. Pisin miesmuistiin. Palkitsen itseni ja pojat illalla, sitten kun pääsen kotiin.

1 kommentti:

tinttarus kirjoitti...

Levollisen lempeältä tuntuivat sanasi ja kuvissasi soi hiljainen intiaanilaulu:)
Tällaiset hetket ja retket ovat lapsille parasta mitä saada voi♥