tiistai 19. lokakuuta 2010

Henkäys





Pellolla tuuli ja minä kitkin maasta kuihtuneita. Puhelin helähti, aina yhtä iloisesti. Ja tuli viesti. Ei kerrottu työpaikasta. Ystäväni vauvalla on jälleen vaikeata. Kuinka pieniä ovat omat pulmani. Seisahduin pitkäksi hetkeksi. Tunsin tuulen yhtäkkiä tosi kylmäksi ja poljin pian kotiin. Halusin vahvaksi, varmaksi, ja lämpöiseksi. Tueksi.

Kuinka hauras on ihminen. Ja kuinka vahvakin sellainen. Kuinka heikkoksi voi mennä heikoinkin ja selvitä siitä kuitenkin.

Ystäväni istun vierellänne jo nyt, vaikka olen vielä kaukana. Hengittelen teidän kanssa. Kaikkea sitä saa, kun toivoo lapsena saavansa isona lapsia. Äitiys on suuri voima. Mennään varageneraattorilla, kun oikea virta on katkolla.

Kiitos auringon valosta. Muistetaan, että jokainen pienikin henkäys on kaunis ja usein arvokkainta maailmassa.

4 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Voi vauvaa! Lämpimiä ajatuksia sinne täältäkin.

Muistan, miten joskus istuin pienen Tatin kanssa keskellä yötä ulkona hengittelemässä viileää, kun kurkunpääntulehdus iski.
Seuraavana päivänä törmättiin päivystyksessä huonoon lääkäriin ja kotiinlähdettyämme saatiin kääntyä hetkessä takaisin. Kannoin velton ja heikosti hengittävän pojan itkien takaisin. En voinut mennä kotiin. Sairaanhoitajat ihmetteli, miksi meitä ei otettu pienen kanssa samantien osastolle. Niin minäkin. Toisen kerran en ole suostunut menemään sille lääkärille.

Onneksi lääkkeet auttoi ja toista kertaa ei ole tullut.

minja kirjoitti...

Kiitos Joola tästä. Se on hyvä muistutus meille kaikille.

Olet mahtava ystävä ystävillesi.

Lähetän voimia kaikille niitä tarvitseville.

Joola kirjoitti...

Sain pitää vauvaa tänään sylissä ja olla ystävän lähellä. Kaikesta huolimatta oli ennen kaikkea ihana nähdä! Kiitos muistamisesta.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Varageneraattorilla juu. Aika moni sillä menee aika usein. Toivottavasti on aikaa latautua!