lauantai 25. huhtikuuta 2009

Sillä aikaa kun täällä blogissa oli hiljaista...


Elämäni oli ihan tavallista. Eli ei hiljaista. Vaan tapahtui, joka päivä, kaikenlaista. Ei välttämättä mitään erikoista, jonkun mittapuulla. Mutta minulle, yllin kyllin tapahtumia ja ajatuksia ja tunteita. Ja kuten usein, nukahdin iltaisin väsyneenä. Joskus myöhään, joskus aikaisin.

Olen huomannut, taas, että kevät on ihana. Saa ikään kuin monta päivää yhden hinnalla, kun valoa riittää varhaisesta myöhään.

Jos joku kaipaa päiväkävelyseuraa, sitä olisi tänään tarjolla esimerkiksi eduskuntatalon edessä klo 13. Edellisistä Ei Ei Ydinvoimaa Ei - huudoistani onkin jo aikaa.

Sen jälkeen ei elämässäni olekaan ollut hiljaista. Ihan tavallista, tullut mies ja lapsia...

Hyvää viikonloppua. Soljuvaa, ei turhaa hoppua.

3 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Voi, jos asuisin vielä pääkaupunkiseudulla, olisin paikalla huutamassa EI, EI!

Joola kirjoitti...

No minä huusin monen muunkin edestä. Oli kivaa, jos nyt vakavassa paikassa kivaa voi olla. Huusin myös Ei jätettä lapsille ja Uraani tulee syvältä, tuuli tuntuu hyvältä!
Kotona juttelin esikoisen kanssa mielenosoituksesta. Täysin vieras sana hänelle. Kerroin, mitä huutelin. Että siellä ei vain kirkuilla ja huudeta ÖÖÖÖÖÖÖ, vaikka aika hassua olisi voinut olla sekin. Esikoinen sanoi, että oisit voinut samalla huutaa, Ei käryttäviä autoja! Hih, niinpä... Monen asian liike...

En ole kiihkoilija. En aina jaksa olla äärimieltä. Ydinvoima-ajatuksesta en ole pitänyt koskaan. En ole käännyttäjä, mutta tuntui hyvältä olla joukossa, jossa oltiin samaa mieltä. Tästä asiasta.

Kiitos Pellon pientareella, kuulin huutosi tänne saakka. On kuulemma vuosi aikaa toimia. Eduskunta äänestää vuoden kuluttua lisäydinvoiman rakentamisesta. Kun tuo edellinenkään Viides virhe ei ole vielä valmiina...

Tuikkis kirjoitti...

Tykkään siitä, että on sinunlaisia ihmisiä joille kaikki ei ole "ihan sama, emmä tiijä". Hienoa että huusit minunkin puolesta, kiitos!