keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tähän saattaisi tottua


On ollut hyvä sairasloma, jos sairaslomalla on lupa hyvä olla. Olen nauttinut ajasta kotona. Lahja saada olla paikalla, kun pojat pääsevät koulusta. Olen ilolla laittanut aamupalat, välipalat, iltaruuat. Olen kuullut sohvalla monet hyvät biisit, kirjoittanut kirjeen, lukenut vähän itselleni ja minkä kähinältäni uskaltanut, ääneen pojille.

Pojat kaivoivat sohvan alta laatikosta isäni vanhan omenapuhelimen. On lojunut siellä hissukseen pari vuotta. (Puhelin, ei isäni.) Ajattelin, että ei se mihinkään virkoa ilman sim-korttia, mutta vähänpä tiedän tekniikasta. Mööpeli on tuonut suurta hupia, sillä pääsee nettiinkin - edelleen ilman sim-korttia. Voi nauhoitella hassuja puhumisia ja äidin lukemisia ja huispausselostuksia. Lapsista oli lysti herätä samaan kitaraherätykseen, kuin Japanissa kesällä 2012. Sää näkyy, Helsingin, Suomusjärven ja Kyoton, ihan vain sillä monille jo tavanomaisella sormenheilautuksella. Eikä minun nyt tarvitse vielä hiipiä tabletteja tutkimaan kaupoille (pojat hartaasti toivoneet). Tällä omena kakkosella mennään eteenpäin monta tovia.

Loppuun lainaus päivän Kirkko ja kaupungista, siteerauksen siteeraus:
Hyväksi elämänohjeeksi erityisherkälle Kaisu Kiventaus siteeraa Elaine Aronia: 
" Ensimmäiseksi sinun täytyy lopettaa se, että yrität elää, kuten ei-niin-herkät ihmiset." 
Sellainen minä taidan olla, ja tuota olen tietämättäni opetellut jo monta vuotta!

Kirjastosta varattu Mondon Tallinna oppas (painos loppu), Luovuus lähtee käsistä (pelkään, etten kuitenkaan jaksa kuin katsoa kaunista taittoa) ja Erityisherkkä ihminen (tosin saatan joutua kirjaostoksille, kirjoja on pääkaupunkiseudun kirjastoissa 162 ja varauksia jo 500 jonossa - joku muukin kiinnostunut aiheesta).

Aamulla takaisin töihin. Lahja sekin, että työ ja riittävästi terveyttä. Todellakin.
Saatan olla tosi kiitollinen ja onnellinen paljosta, tänäänkin.

Lsiäys: Tätä ei tarvitse jonottaa, ja maksutonkin lukuilo on, käytössä heti. Violetin Japaninmatkablogi, ihanaa!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, ihana, ihana postaus. Tykkään muuten sinun ruokakuvistasi. Ne ovat inspiroivia. Niistä näkee, että syötte täydellisesti... terveellisesti, monipuolisesti ja myös herkutellen. =)

Eikö ole ihanaa, kun löytää jotain oleellista peiliksi itsestään. Minä kun löysin erityisherkkyyden, rauhoituin ja vapauduin. Vihdoin.

Ihanaa sunnuntapäivää sinulle ja mukavaa alkavaa työviikkoa!

Nina

Joola kirjoitti...

Hei Nina
Erityis herkkyys on minulle vielä hassu juttu, johon en osaa vielä suhtautua. Jotenkin päivänselvää ja kuitenkin uutta. Mutta ehdottomasti en voi enää sivuttaa, haluan lukea lisää ja jopa ehkä ajatella - ehkä luen itsestäni? Läheisistäni? Ehkä opin TAAS jotain itsestäni, ja muistakin. Äh, en tiedä. Toivon, että tästä seuraa hyvää. Hämmennystä en elämääni kaipaa yhtään enempää. Ennemmin tosiaan sijoittaisin hämmennyksen johonkin raameihin. Minusta tuntuu usein hämmentävältä, koska olen erityisen herkkä?

Pahoittelen jo etukäteen, tätä herkkyys juttua saatta olla jatkossa lisää. Tai aina blogissani varmasti ollut, mutten ole sitä tähän "luokitellut". Osannut, tiennyt?

Oi kiitos, että pidät ruokakuvista. Mutta täydellistä syömisemme ei missään nimessä ole. Olemme siinä mielestäni ihan surkeita. En ole löytänyt itsestäni kokkia etsinnöistä huolimatta ja vähitellen hyväksynyt, etten koskaan löydäkään. Yritän syödä ja tarjota pojille mahdollisimman vähän haitallisia asioita. Herkkuja ei aina laske haitalliseksi siksi, että - no, nehän ovat herkkuja:).

Hyvää sunnuntaita ja viikkoa sinullekin Nina!

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas =)

Minua tuosta aiheesta lukeminen hyödytti monin tavoin. Toivon, että sinuakin.

Itseeni liittyen koin vapautumista ja itseni hyväksymistä. Vaikka kai pitäisi hyväksyä itsensä automaattisesti... mutta jotenkin ei "tarvii" enää yrittää.... ponnistella erilaiseksi... kun muka pitäisi olla.... ja sitten hyödyin siitä, kun näistä aloin lukea myös äitinä ja ammatissani luokanopettajana.

Maanantai-illan virtuaalihali =)

Nina

Hanna kirjoitti...

Hei, tulin kiittämään. Palasin juuri Japaninista. Jälleen kerran yövyimme Kiotossa kodikkaassa Gojo-guesthousessa, jonne aikoinaan löysin juuri sinun postauksesi innostamana.

Lämmin kiitos!

Hanna

Joola kirjoitti...

Oi ihanaa Hanna.
Minä kiitän, että tulit kiittämään. Vaikka eipä kestä! Ihanaa, että olet kokenut Kyoton ja Gojo-guesthousen positiivisina. Hyvä sinä:).
Toivottavasti Kyoton & Gojon hyvä energia kantaa sinua pitkään.
T. Joola