sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kaksikolleni

Kiitos tästä ihanasta päivästä. Esikoisen flunssa antoi meille kunnon lepopäivän. Eikä onneksi edes mikään paha tauti, ainakaan vielä. Perusnuha, mutta sillä heltisi koko sakille lupa, muuttaa suunnitelmia, nukkua päiväunia, riehua verkkareilla koko päivä, lukea kirjoja mun ja miehen sängyllä, velttoilla yhdessä - rakastan tätä perhettä.

Aamulla läksin jumppaan suukko huulilla, harteilla sama unikkokassi, mikä jo yli kymmenen vuotta sitten kantoi jumppalenkkareita. Mietin, mitä minulle kuuluu. Kuinka hyvää. Viikonloppuisin käyn jumpassa ja teellä. Viikolla kahdesti lenkillä.  Työni on iloni, paitsi joskus tosi raskasta, kun vastuu painaa harteita. Esikoisen jalkapallo on näkyvä osa arkea. (Välillä inhoan sitä kaikkea.) Mutta kuinka huonompiakin täyttäjiä voisi olla. Kuinka reipas kuopus on aamuisin. Vaikka on ollut kylmiä, pimeitä ja sateisiakin aamuja, tulen muistamaan tältä evakkoajalta, kuinka seisomme kaksin seitsemältä metroasemalla Itäväylän pauhussa, auringonnousu kasvoilla.

Maanantaisin ja torstaisin paastoan. Syön pari appelsiinia, muutaman pähkinän. Illalla jonkun lisähedelmän, jos en millään malta olla ilman. Kourallisen salaattia töissä lounaalla. Yksivuotias toistelee tiitä tiitä, kun kaadan teetä lasiin termarista.

Kun minulla vuodenvaihteessa oli olo, että muutoksia on luvassa, tuntui toiveikkaalta. Nyt olen saanut kuulla jo monta murheellista uutista, ja ollaan vasta huhtikuussa. Voidaanko vain päättää, että hyvääkin alkaa tapahtua. Tai että säilyy paljolti se, mikä nyt on ollut voimana.

Perhe, ystävät. Joku laituri.

Jumpassa pidetään sykkeet tapissa reilut puoli tuntia. Sitten jäähdytellään biisin, ehkä kahden verran. Tänään Mestaripiirros. Olinko kuullut laulua koskaan ennen samalla tavalla, kuin tänään siinä hikisenä, palautellessa. Pidän tällaisista yhtäkkisistä aamuhartauksista. Ihan nauratti, kuinka liikutti. Ajattelin poikiani tietysti.

Olen valmis uuteen viikkoon, vaikka voisin olla valmiimpi, sillä yllätyksiä on luvassa aina ja taatusti.
Että tällaista pojat minulle kuuluu nyt. On ihanaa saada olla teidän äiti.
Rakastan valtavasti.




6 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Näitä on ihana lukea!! <3

Joola kirjoitti...

Kiitos, kiva kuulla.

Bambi kirjoitti...

Näitä on niin mahtavaa lukea! Kiitos sanoistasi Joola!

Joola kirjoitti...

Vilpitön oi onko. Mutta kiitos, kiva kuulla.

Maalaistyttö kirjoitti...

Ihanaa, että kirjoitat taas. Sinulla on todellakin lahja sanoa asioita sellaisin sanoin, että jokin toisessa tunnistaa asiat tosiksi. Lukemani saa minut jotenkin rauhalliseksi, pysähtymään hetkeksi arkeni äärelle, se on arvokasta. Kiitos siitä!

Joola kirjoitti...

Kiitos Maalaistyttö, että ennätit kommentoida. Kiitos kauniista sanoista.