Se on ihana tunne, kun on tyytyväinen. Edes johonkin. Olen paljoonkin.
Tuli odottamaton itku tavallisen leikin kesken. Perhana. Kuinka selitän nopeasti ventovieraille, että ei hätää, joskus minulle vain tulee tällaisia. Tekemättä isompaa numeroa tunteilusta. Tansaanialainen tarjosi nenäliinan ja sanoi, että sinä teet hyvin. Juttelimme bussimatkan keskustaan. Puutarhanhoidosta, teineistä, käärmeistä, vuodenajoista, siitä, kuinka Suomessa on vaikea oppia reittejä ja paikkoja, kuulemma, kun talvella on tyystin erilaista kuin kesällä.
Kohta ollaan siellä. Ajassa, jolloin ei ole koskaan pimeä. Puissa lehtiä.
Mutta ei kiirettä, hyvä sekin, kun paras on vasta edessä.
Tänään on Earth Hour. Sammutamme valot, jos olemme kotona. Mutten pidä hoppua, toivon, että saamme juhlia kouluikäistä kummipoikaa useita tunteja. Ihanaa, että hän on olemassa.
Mikään ei ole itsestäänselvää, kiitetään kaikesta siitä mikä on hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti