tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen päivä


On vuodenvaihteita, jotka eivät tunnu juuri miltään. Paitsi hankaluutena muistaa kirjoittaa se uusi vuosiluku.

Käsillä oleva taite tuntuu.
Illalle meillä ei ole suuria suunnitelmia. Syödään nuudelia, kurkkua ja juustonaksuja.
Mutta en tarvitse ennustajaa tai tähtimerkkejen taitajaa, tiedän, että tuleva vuosi tuo paljon muutoksia tullessaan.
Se on kutkuttavaakin, hyvinä hetkinä. Mutta olen myös ihminen, jota usein pelottaa.

Meillä vaihtuu koti, ainakin toviksi. Pian alkaa putkiremontti.
Kuopus menee syksyllä kouluun, mutta missä, kunpa sen jo tietäisi.
Eikä näissä kahdessa kaikki, tuntuu, että liikkeelle on lähdössä suurempi muutosten vyyhti, ketju ja setti. 

Hoen itselleni, että ota rauhallisesti. Älä turhaan etukäteen murehdi.

Kun esikoinen sanoo yöllä, että on ahdistunut olo, sanon vakuuttavasti, että se menee ohi, älä ole huolissasi. Ollaan tässä kanssasi.
Tehdään voileipä, luetaan yhdessä, jään vierelle kunnes saat unta, aamulla tuntuu taas paremmalta. 
***
Olenko koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia.
Mitä turhia, minulla ei kuitenkaan ole mitään itsekuria.
En ole uskonut lupaamisiini, itseeni. 

Jospa alkavana vuonna olisin rohkeampi. Haluan vähintäänkin toivoa.
Päätän minä kuitenkin pitkin päiviä monenlaista.
Eikä mitään lähde liikkeelle ilman alkuja.

Huomenna aloitan uuden päiväkirjan.
Ensi vuonna etsin uudestaan liikunnan.
Ei se ole koskaan mennyt pois kokonaan, mutta lisää mahtuu, tiedän ja haluan.

Raivaan tilaa. Kodistani tulee tyhjempi ja täydempi samanaikaisesti.
Ymmärrän vihdoin, etten tarvitse edes kaikkia muistoksi säilömääni.
(Mutten silti luovu kirjeistäni, valokuvistani, niistä päväkirjoistani.)

Eniten toivon, etten menettäisi ketään läheisistäni.
Vaikka paljon muuttuisi, en halua menettää puolisoani, lapsiani, perhettäni, ystäviäni. En tietysti. En myöskään työtäni.
Kuka haluaisi, kun kaikki on hyvin, ja silti niin käy monesti.
Olen kiitollinen nyt, en ymmärrä tämän arvoa vasta, kun jokin on jo mennyt.
***
Vaikka paljon muuttuisi ja lupaisin, en toivo kovasti muuttuvani.
Jollain omituisella tavalla minusta juuri nyt on hauskaa elää tätä elämääni.
Olla tällainen tämänikäinen tällaisessa elämäntilanteessa. Itken usein, niin kuin olen tehnyt aina, mutta vähintään yhtä usein hymyänkin.

Jos istun vuoden kuluttua tällä samalla tuolilla, tässä samassa huoneessa, tämän saman tietokoneen luona, kirjoittamassa näitä ihan samanlaisia juttuja, olen kiitollinen ja onnellinen. Nytkin olen.

Hyvää uutta vuotta. Älkää raahatko mukana mitään turhaa suotta, mutta napatkaa mukaan jotakin, mikä tuo rauhaa, iloa, onnea ja rakkautta. Pidetään lujasti kiinni, kun olemme saaneet kiinnipitämisen arvoista.

11 kommenttia:

Ylva kirjoitti...

On se vaan hienoa lukea näitä ajatuksiasi! Viisaita ajatuksia rivit täynnä.

Onnenhetkiä tälle vuodelle!

Joola kirjoitti...

Kiitos Ylva. Iloitsen, että käyt lukemassa. Se kai on Blogien idea, oman taltioimisen ilon lisäksi minua ilostuttaa lisäksi, jos joku toinenkin saa jotakin kirjoittamisistani. Hyvää vieläpä, surisin, jos pahaa kovasti.
Onnenhetkiä sinullekin YLVA!

Anonyymi kirjoitti...

Olkoon vuosi onnekas, henkisesti rikas ja täynnä ihania unohtumattomia seikkailuja.
Ihana "viiri"nauha niin tässä ku edellisissä kuvissa.
Nelli

Joola kirjoitti...

Samoin sun Nelli.

Ajtattelin viirinauhaa virittäessäni, että se näyttää varmaankin hauskalta aurinkoisena päivänä. Vaan eipä ole näkynyt aurinkoa! Ihan pieni kurkistus vain. Onneksi satuin olemaan kotona todistamassa, että varjot on hauskat jep:).

Anonyymi kirjoitti...

Ihmeellistä miten voit kirjoittaa niin koskettavasti. Kirjoituksesi herättää paljon ajatuksia, miten tavallisista asioista voi nauttia ja osata olla onnellinen! Ihana lukea blogia, jossa materiaali on jotain toissijaista.

Onnellista Uutta Vuotta 2014!

Meri

Joola kirjoitti...

Haluaisin sanoa höpsis, mutta sanon kuitenkin kiitos.

Blogit, joita seuraan, ovat muuttuneet kovasti. Kun aloin seuraamaan blogeja reilut seitsemän vuotta sitten, niissä ihmiset kirjoittivat asioista, kuulumisistaan, tunnelmistaan, lapsistaan joo, ja ihmissuhteistaan. Vaikka vain parilla lauseella ja fiilistelevillä kuvilla. Mistään ei juurikaan pompahdellut kamoja. Jollei sitten joku kertonut tehneensä hyvää alennusmyyntilöytöä sattumalta vaikka. Tai kirppis.

Nyt blogit alkavat muistuttaa tuotekuvastoja. (Ja tuotekuvastot blogeja.) Vai vainko minusta? Joka tapauksessa yritän muistuttaa itseäni, etten itse halua tuotekuvaajaksi. Vaikka kyllä minäkin paikoista kai kirjoitankin, ja en todella väitä, etten hamstraisi t u o t t e i t a, "materiaalia" kotiinikin.

No miksi sitten luen sellaisia tuotekuvastoblogeja? On niitä muunkinlaisia? Jotenkin minä yritän todistella itselleni olevani väärässä. Etsiskelen jotain sieltä pintojen ja tuotteiden alta. Oikeesti kiinnostavaa, ajatteluttavaa.

Lukisin jotakin hyvää kirjaa. Mutten vieläkään osaa juurikaan.

Ja pidin blogien lukemisesta, silloin kun se oli oikeasti lukemista, vaikkei olisi ollut kuin muutama virke ja joku pieni kuva.

Anteeksi, tämä ei Meri ollut vastaus, et mitään kysynytkään. Tuli vain mieleen.

Päivi kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu kanssa yksi joka haluaa sanoa että kiitos sanoista ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen sinulle ja läheisillesi!!

Katja Kaukonen kirjoitti...

Valoa ja rakkautta uuteen vuoteenne. Putkistoremontti on inha, mutta on hyvä, että talosta pidetään huolta. Siinä on jotakin symbolistakin, kun talon suolisto huolletaan.

Meilläkin on tuollainen esikoinen, joka kertoo välillä ahdistuksesta. Joskus olen huolestua, mutta sitten mietin, että vielä huolestuttavampaa olisi, jos ahdistaisi eikä uskaltaisi kertoa siitä kenellekään. Jaettu on aina kevyempi kantaa.

Minä en lapsista enää ole blogissa oikein kertonut, aloitin bloggaamisen 2005, silloin tallensin kotiäitivuosia ja lapsuushetkiä enimmäkseen. Se oli ihanaa aikaa. Nyt he ovat koululaisia kaikki, kirjoitan omalla nimellä ja on tullut tarve antaa heille yksityisyytensä. Hiukan surullista tuo on. Oli mukava jakaa ja tallentaa. Käyn täällä verestämässä noita fiiliksiä, aina tulee hyvä mieli, kun vierailen. <3

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin vielä "vain" KIITÄN! Oot ihana!!! Nina
p.s. Jatkuuko blogisi tänä vuonna?

Joola kirjoitti...

Kiitos!
En ole lopettanut blogin pitoa, kaipaan kirjoittamista ja koko tätä touhua. Mutta toisaalta en ole löytänyt aikaa ja sanoja kaikkeen ja aika on hurahtanut jo helmikuuhun. Vielä minä. Jatkuu tämä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa!!! =) Kiitos! Jaksan kyllä odottaa... =) Nina