torstai 21. helmikuuta 2013

Hymy








"Kerro nyt jotain. Mistä te puhuitte. Sen verran mielenkiintoinen tilanne."

Tapasin ystävän ja hänen lapsensa, joita en ole tavannut koskaan aiemmin. Vaikka vuodesta 2005 olen seurannut blogia, nähnyt kuvia ja kirjeitäkin on vaihdettu muutamia.

No. Ei minusta tuntunut siltä, ettemme olisi koskaan tavanneet. Ääni ylipäänsä taisi olla yllättävintä. Puheen rytmi. Äänen sävy. Niitä ei näemmä voi aavistaa blogitse, kuvitse, kirjeitse. (Paitsi nuorimmaisen sankarin. Hän puhui ja touhusi juuri niin herttaisesti, kuin mitä kuvista voisin kuvitellakin.)

Eilen oli hymypäivä muutenkin, monella tavalla. Aurinko-kulta missä oletkaan ollut kaikki nämä päivät. Metroasemalla soi haitari ja toivotti tulijamme tervetulleiksi. Valo niin hellii ja tekee hyää ja virkistää. Aivan kuin se jo ei olisi ilhaduttanut, että saan leipoa leipää vieraille ja joku kauan odotettu tulee meille. Ja lapsetkin ovat innoissaan, eivätkä pysy sisällä enää housuissaan, vaikka eivät yhtään tiedä, keitä meille oikein on tulossakaan. On ihana, kun pöyän ympärillä on vaihteeksi paljon ihmisiä.

Vielä kun olisin lattian ehtinyt pestä. Mutta onko sillä niin väliä. Elämässä on tärkeämpiäkin ehtimisiä. Tai ainakin mieluisampiakin. Mutta hymypäivinä voi tehdä mieli siivotakin, ja vielä minä tällä virralla hoitelen yhden lattiankin.

Tulee ilta. Pitää tarkistaa jo kellosta koska, sillä niin on yhtäkkiä pitkään valoista. Mies käy esikoisen kanssa kiskalla, ystävät ovat jo omassa kodissa. Taidan torkahtaa sohvassa. Saan suukon ja suklaapähkinöitä, hyvää hääpäivää kulta!

Tämäkin vielä. Unohdin vallan, vaikka edellisenä päivänä tietenkin vielä muistinkin. Yhdeksän vuotta sitten pääsin naimisiinkin. Ihana tunne, että voisin rakastua juuri tähän samaan mieheen tänäänkin, ja niin teenkin. Katson kuvia häistä ja pojat tahtovat samalle sohvalle kanssamme "porukoihin". Telkkarista tulee hiihtoa, mutta menköön, elämänihän on totta, eikä mikään siloinen elokuva.

"Sullahan roikkui pupu ovessa vielä silloinkin, kun tavattiin."
Niin taisi roikkua. Hääkuvistakin nään, että meillä oli kotona lasten kuvakirjoja ja lautapelejä ja sorminukkeja ja mitä lie kaikkea, vaikkei kaksiossamme asunut yhtäkään lasta. Ja mies on rakastunut minuun silti, vaikka olin mitä olin. Eikä sekään vielä. Mutta että hän rakastaa minua yhäkin, vaikka minusta on tullut mitä on tullut ja hän näkee sen kaiken lähempää kuin kukaan.

Eikö sillon ole kasvoilla hymy, kun tämän kaiken keskellä käy nukkumaan.
Jokin huoli ja hämmennys siellä mielessä ehkä puskee tuloaan, mutta antakoon minun tovin hymyillä vaan. Makea tunne, kun suupielet vetäytyvät ylöspäin. Haluan nukahtaa näin.

Kiitos tästä päivästä. Minulla on mies ja lapset ja ystäviä. Perhe, koti, aurinkoinen päivä.
Ihana työ maanantaina odottamassa, ensin saan pitkän viikonlopun huilata omieni kanssa.
Toisinaan kiitollisuus tulee ja tulvii täysin käskemättä.

Eilen minulla oli sellainen päivä.

6 kommenttia:

Hanna V kirjoitti...

Valoisia kevättalven fiiliksiä teille!

Tuo nukkekodin japanilainen kylpylä on ihan yliveto!

Joola kirjoitti...

Jee, sinä huomasit, että se on japanilaistyyppinen kylpylä! Silloin kun talon sain, ajattelin, että siitä voin helposti tehdä sellaisen, jollaisen mökinkin tahtoisin. Koska mökiltänikään en toivoisi paljon. Kaksi huonetta, joihin saataisiin patjat yöpymisiä varten. Keittiö. Sitten mietin, että joku pesuhuone pitäisi myös olla. Keksin sakekipon, ja että se on japanilainen amme...

Eilen pojat sai kyläilijöiltä tuliaisiksi simpukoita, jotka laitettiin mökkikylpyläämme:).

Hanna V kirjoitti...

Ei sitä oikeasti paljoa tarvitse. Sen kun vain muistaisi tässä elämän krääsä- ja haluamisviidakossa. Ruokaa, lämpöä, puhtautta ja ympärille paljon rakkautta. :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi, oli niin ihanaa! ihana koti, ihana perhe, SINÄ <3 Just niinkuin ajattelin ja vielä enemmän. Kiitos. Kiitos, meillä oli valtavan kivaa. aika meni huisin nopeasti ja aurinko hämäsi kellonkulkua.
Hihi, mitähän olit ajatellut äänestäni?

Vähän myöhässä: Onnea teidän yhdeksälle vuodelle ja niille kaikille tästäkin eteenpäin <3

Nähdään taas pian ja terveisiä lapsilta!

Joola kirjoitti...

Jep Hanna, kiitos kommenteista, ja valoisaa kevätfiilistä sinullekin!

Minja kiitos itsellenne! Sinulla on ihan sinun äänesi, nyt kun sen tiedän, enkä enää osaa edes kuvitella, millaiseksi ehkä olin kuvitellut.

On hienoa, että tavattiin. Uskon ihan oikeisiin kohtaamisiin. Arvostan ajanantoa. On mukavaa syödä yhdessä, jutella, jakaa ajatuksia. Tunnustan senkin, että vähän myös pelkäsin, että mitä jos olenkin mielestäsi ihan erilainen oikeasti, kuin minkä kuvan minusta on saanut blogistani tai kirjeistäni. Tai ei se mitään, jos erilainen, mutta jos olenkin ihan kamala:). Hyvä jos en ollut, sinusta.
Toivon, että tämä oli vasta alkua. Ja että meillä on paljon tapaamisia tulossa.

Olen miettinyt tänään sitä ylen "mainosvideota" - "Sinun tarinasi". Yksinkertaisia sanoja/viisauksia siinä videossa. On hauskaa, että tavattiin. On ylipäänsä hauskaa, että on oikeaa elämää ja seikkailua ja matkaa ja ihmisiä lähellä, jotka välittää, ja mitä vielä kaikkea.

Lapsille terkkuja. Käytiin tänään kiipeilemässä sellaisessa sisähallissa! Hassua. Nyt tulee uni. Ihana käydä nukkumaan jäsenet raukeina uusista haasteista.

Taru kirjoitti...

Tämä oli ihana! Kiitos ja kaikkea hyvää.