keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Päiväkoti on alkanut





Olemme ihan kunnossa, mutta uutta ja erilaista tämä on. Olen ollut poikien mukana nyt kolme päivää ja vielä kaksi yhteistä päivää edessä ja ensi maanantaina ovat sitten omillansa. Meidät on otettu hyvin vastaan ja onnekseni kukaan ei ole kummeksinut, miksi roikun kulmilla tai vallan heittänyt pois maisemista. Itse olen ottanut etäisyyttä välillä. Käynyt lämmittämässä omia eväitä ja tänään vallan puolituntisella kävelyllä. Päiväunille olen itse peitellyt omani, antanut suukkot rakkaimmilleni. Käpertynyt kuopuksen viereen pienelle punaiselle sängylle ja katsellut nenätysten silmiin. Supattanut ja vaihtanut hymyjä. Odottanut, että kuopukseni saa punavalkoruudullisen peittonsa alla unen päästä kiinni. Lähettänyt lentosuukon ja peukkutervehdyksen esikoiselle yläsänkyyn lepohuoneen hämärään, ennen kuin olen hiipinyt käytävään. Odottamaan, että heräävät. Täyttänyt lomakkeita, käynyt keskusteluja henkilökunnan kanssa, käännellyt ommeltuja joulukalenterintaskuja. Todennut taas monessa kohdassa, että pidän päiväkodeista. Talo täynnä lapsia, mahdollisuuksia.

Pää on tokkurassa ja mieli hieman vaitonainen. Mutta kyllä tämä tästä asettuu, hengitellen. Kiitokset kaikille, jotka olette pitäneet meitä ajatuksissa. Kunpa pysyisimme terveinä ja kutakuinkin kasassa. Ja te siellä kanssa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei ihanaiset <3 Toivotan hyvää vointia ja jaksamista uuden totutteluun. Kuullostaa oikein hyvältä alulta.
Lämpimiä ajatuksia!

Joola kirjoitti...

Kiitos Minja.

Heidi kirjoitti...

heippa, ihanasti kirjoitat pk:iin menosta ja niistä monista tunteista! Mukavan pehmeän laskun olet tarjoamassa lapsille...
Niin ja muutenkin kiinnostava blogi, löysin tänne vasta hetki sitten...

Joola kirjoitti...

Tervetuloa Heidi, toistekin, vaikka tiedän kyllä, että aika on rajallista ja blogeja miljoonia:). Kiitos kauniista sanoista, kommentista.

sade kirjoitti...

Minäkin löysin tänne vasta. Ihanasti kirjoitettu. Lukiessa kuinka olet päiväkodissa laittanut unille rakkaimpasi nousi kyyneleet silmiin. Se äidinrakkaus on niin vahva.

Tiina Konttila kirjoitti...

Mukava että kävit kylässä ja jätit viestin, pääsin puolestani löytämään sinun blogisi! :)

Täällä on lämmin tunnelma, minä tässä teekuppi kädessä liikutuin monessa kohtaa kun lueskelin...

Itsellänikin edessä töihin meno (no, se työpaikka vielä puuttuu, eh) ja päiväkoti- sun muut kuviot jännittää jo etukäteen!