keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

100 asiaa






1. Sillä vähintäänkin sen verran minulla on tauon jälkeen mielessä.
2. Tuskin kuitenkaan tulen kirjoittaneeksi niitä olennaisimpia.
3. Mietin, voinko kirjoittaa, vaikka muut ovat valveilla.
4. Kirjoitin blogiani yleensä öisin, tosi myöhään, kun muut olivat nukkumassa.
5. Ensimmäisen kerran tämä katkeaa nyt, sillä esikoinen kutsuu luokseen ja äänensävy on huolestuttava. Onkohan hän kipeä?
6. On jo seuraava päivä, sillä hän oli kipeä. Hain oksennusvatia ja mittasin kohonneen lämmön ja annoin ensiavuksi pillimehua ja läsnäoloa uneen saakka. Ja vielä senkin jälkeen, jäin nukkumaan makuualustalle samaan huoneeseen, just in case...
7. Oltiin mökillä juhannuksena, kuvat ovat sieltä.
8. Olin viisi kuukautta töissä viiden vuoden tauon jälkeen.
9. Nyt olen taas hoitovapaalla, kuopus täyttää kolme marraskuussa.
10. Jumpanohjaaja kysyi tänään lomahehkutusbiisin kohdalla kuka on jo lomalla. Viittaavatko kotiäidit - mietin.
11. En viitannut, vaikka mieli teki. Lomalta kotiäitiys on minusta aina tuntunut, ennenmin kuin työltä. Tai sitten tosi ihanalta työltä, sellaiselta unelmaduunilta, jossa toki on rankat hetkensä, mutta jota ei vaihtaisi toiseen ikinä.
12. Mutta minun ehkä joskus täytyy vaihtaa, ja siksi olen iloinen, että minulla on ammatti valmiina ja vieläpä ihan ihana sekin sellainen.
13. Haen teen, sillä se jäähtyy yksin keittiössä, ja pidän enemmän melko kuumasta, kuin jäähtyneestä.
14. Olisi ihana elää sata päivää jossain toisessa maassa.
15. Miehen, ja poikieni kanssa.
16. Tulee heti mieleen pari kolma maata.
17. Sadan päivän reissuja ei vain ole kovin tarjolla. Sellaisia, joihin kuuluisi mahdollisuus elää sen maan arkea duuneineen päivineen, niin että se tuntuisi todellisemmalta ja olisi taloudellisesti ylipäänsä mahdollista.
18. Olen asunut satapäiväisiä, reiluja, Ruotsissa ja Japanissa.
19. Saisinpa tehdä sen myös perheenä, poikien kanssa. Haluaisin näyttää heille, että on muitakin tapoja, kuin ne, joihin me olemme tottuneita.
20. Toisaalta. En ollut hyvä muuttaja, tuskin olisin nytkään. Kaipaan läheisiä tuttuja ihmisiä.
21. Maailma on kyllä muuttunut. Ennen ei soitettukaan ikinä, nykyään on Skypet ja muut pelit ja vehkeet.
22. Puhun tietotekniikasta kuin mummoni.
23. Pidän muutenkin itseäni kohta mummoikäisenä.
24. Laskin yhtenä päivänä, koska olisin mummo, jos olisin saanut ensimmäisen lapsen silloin, kun häntä oikeasti jo kovasti toivoin, ja jos hän sitten saisi oman esikoisensa myös samanikäisenä.
25. Siihen ikään on 7 vuotta. Melko lyhyt aika.
26. Joten kyllä minulla on monta syytä hyväksyä, että minulla on kaksi lasta, eikä enempää.
27. Joskus mietin, saiko mieheni minut kovin helpolla?
28. Olisko hän yhtään taistellut minun takia, jos olisin älynnyt olla hiukan "vaikeasti tavoiteltava", enkä rakastunut niin vauhdilla.
29. Olisinko jopa voinut kiristää, vaikka tuolla lapsiluvulla?
30. Kuulostaa hävyttömältä peliltä. Ei harmita, että jäi yrittämättä. Tuskin olisi toiminutkaan. Pahaa mieltä tullut vaan.
31. Olen aina halunnut opettajaksi. Tuntuu hyvältä, että on asioita, jotka eivät muutu. Ei tarvitse käyttää energiaa miettiäkseen, olisiko sittenkin ehkä joku toinen ammatti parempi.
32. En kyllä valmistunut luokanopettajaksi. Se oli puoli vahinko, että päädyin lukemaan varhaiskasvatusta. Kertoo taas tuosta, että en ollut hyvä muuttaja. Pääsykokeisiin täytyi pyrkiä, ja olisin päässyt yrittämään Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitokseen tai lastentarhanopettajalinjalle Helsinkiin. Voin kertoa, että Hämeenlinnan kirjat jäi hankkimatta ja istuin kirjastossa lukemassa Lapsikeskeistä kasvatusta. Ja kun opinnot syksyllä alkoivat, olin niin kotona.
33. Olisi kyllä avartavaa asua se sata päivää jossakin toisessa paikassa Suomessa.
34. Olen minä lapsena asunutkin, Vantaalla. Mutta muuten aina täällä alhaalla.
35. Teininä vaelsin ystäväni kanssa Lapissa.
36. Yhdellä reissulla metsänvartijat kutsuivat meidät autiokämppään saunomaan.
37. Tarjosivat meille lohivoileipiä ja snapseja.
38. Kehuivat Lappia ja tiesivät mistä naruista vetää. Lapsetkin leikkivät luovasti vaikka vain kivillä. Ja Helsingistä saa parkkipaikan sillä hinnalla, kun heillä saa omakotitalon.
39. Mietin vakavasti, pitäisikö muutta johonkin käsivarteen. Se tuntui yhtä eksoottiselta kuin riisipeltojen kuiske, mutta jälkimmäiseen kuitenkin muutinkin toviksi oikeastikin, hiukan myöhemmin.
40. Mitään pahaa ei tapahtunut, siellä metsäkämpällä. Vaikka näin jälkeenpäin sinisilmäisille tyttösille olisi voinut käydä köpelöstikin. Me vain lauloimme autuaan onnellisina saunan takana kaksin, kun miehet laittoivat pöytää koreaksi, muistan kevyesti sen tunteen vieläkin. Vaelluksen pakottamat harteet ja hyttysenpuremat sai lempeää löylyä ja Suomen kesää ei voittanut mikään.
41. Olen saanut elämäni aikana valtavasti hyvää, kokenut hirmuisesti hyvyyttä.
42. Kukaan ei tehnyt pahaa metsäkämpällä. Eikä yöbusseissa, kun tulin nuorena kotiin kaupungilta.
43. Ei varastettuja lompakoita, ei suuria huijauksia, ei koulu- tai työpaikkakiusaamista, ei satuttamuksia.
44. Eikö siinä ole kiitoksen aihetta kerrakseen!
45. Toisaalta, en väitä, etteikö pahuus koko ajan voisi olla vaanimassa. Ne taulut, joissa Piru soittelee viuluaan taustalla. Sellainen olo minulla on usein. Liian hyvää jatkuakseen kauan.
46. Mutta voinpahan kiittää ja iloita siitä, että yli kolmenkympin on tultu, ja siis niin paljon ihania asioita.
47. Minut on kyllä jätetty.
48. Hammaslääkäri sanoi minulle, kun olin kahdeksan, ettei näillä ikenillä saa poikaystäviä. Hänen kirouksensa kesti kauan. Ei tullut sellaisia perinteisiä pitkiä seurustelusuhteita. Kunnes tapasin nykyisen mieheni.
49. Yhdeksänvuotiaana, kun muutimme sieltä Vantaalta Helsinkiin, ihastuin yhteen luokkamme pojista.
50. Minun vanhempani ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka, olleet samalla luokalla ja seurustelleet käytännössä vain toistensa kanssa. Ja yhä naimisissa.
51. Minä toivoin samaa polkua minulle, tuon pojan kanssa.
52. Hän soittikin minulle lukion päätyttyä ja pian jo puhui minulle kauniita kesässä mäellä.
53. Parin kuukauden seurustelun jälkeen (aika saattoi olla lyhyempikin) hän myös soitti ja kertoi olevansa "Roballa". Juuri sen parempaa selitystä en koskaan saanut, miksi tarinamme päättyi.
54. Minulta kesti vuosia toipua tuosta takaiskusta.
55. Joskus mietin, kysynkö tuon takia mieheltäni silloin tällöin, "Rakastatko vielä minua?"
56. Muitakin hauskoja poikia oli, vaikka silloin nuorena vain ajattelin, ettei minulla mitään koskaan, muilla vaan.
57. Mutta oli minulla ja on, mitä keikkustuolissa muistella.
58. Ja toisaalta ihan hauskaa, että he ovat nyt vain minun muistoja. Osasta en muista edes oikeita nimiä, vain ystävieni kanssa heille keksityt lempinimet.
59. En ole facebookissa.
60. Asun samassa kaupungissa, kuin aina, silti en koskaan tapaa vanhoja tuttuja.
61. Se on minusta hassua, jopa outoa ja tuntuu mahdottomalta, varsinkin kun ei tämä nyt oikeasti ole kovin iso paikka.
62. Johtuu ehkä siitä, etten käytä silmälaseja, vaikka pitäisi.
63. En tiedä tarkkoja lukuja, niitä miinusjuttuja, kuinka heikko näköni on. Mutta ajokortissani on lasimerkintä.
64. Minulla on yli 10 vuotta vanhat lasit.
65. En vain ikinä oikein ole tottunut niihin. Käytän niitä, kun katson tekstitettyjä telkkariohjelmia, tai olen vaikkapa jollakin luennolla. Hyvin satunnaisesti.
66. Mutta toisaalta, eivät ne kaikki vanhat tuttuni varmaan kärsi huonosta näöstä. Heh.
67. Ensimmäinen tenkkapoo. Mitä sitten.
68. Siitä työstä voisin kai jotain mainita.
69. Ensimmäiset viikot menin ja tulin itkien.
70. Oli raskasta olla pois poikien luota, totutusta.
71. Vastuu oli myös valtava ja odotukset. Toisen saappaisiin on hankala hypätä kesken vuotta. Vaikea myös astella ihan omilla kengillä, vaikka yrittäisi laittaa ne toisen saappat syrjään.
72. Täällä kotona olen toimistani vastuussa miehelleni ja pojilleni. Minulla on heidän odotuksensa täytettävänä. Töissä oli 20 lasta ja heidän vanhempansa, kenties isovanhempansakin. Niin että jos joku kysyy, kummassa paikassa on helpompaa, niin tätä ajatellen ehdottomasti kotona.
73. On ihanaa, kun on kesä.
74. Mökillä katsoin lasten touhuja kesässä ja kysyin yhtä yksinkertaisesti suuria asioita, kuin lapsilla on tapana. Miksi kesä menee niin nopeasti, miksi kesä on niin lyhyt.
75. Pidän myös keväästä ja syksystä ja talvesta. Ja lunta pitää olla jatkossakin kerran vuodessa tovin aikaa, niin kauan kuin eletään Suomessa.
76. Tietokoneesta on enter nappi rikki. Pitää käyttää tuota toista, joka on tuolla sivulla. Välillä vahingossa käyttää tuota rikkinäistä, ja silloin teksti karkaa ulottumattomiin nopeasti.
77. Olen syntynyt vuonna 1977.
78. Samana vuonna kuin Victoria.
79. Missasin hänen häänsä, mutta näin iltajuhlat ja kuulin hienot puheet.
80. Meillä oli tosi pienet häät. Mieheni ei pitänyt minulle puhetta, enkä minä hänelle. Hääkakku meillä oli, mutta appiukkoni sanoi " Veteraanit ensin", kun meidän piti leikata sitä. Ei se mitään, jäi parempi tarina kerrottavaksi.
81. Hääpätkiä katsoessani mietin, hymyilisikö mieheni, kuten Daniel, enemmän tai useammin, jos hänen vierellään olisi joku toinen?
82. En mielelläni sano ääneen voimakkaita mielipiteitä, sillä saatan vähän ajan päästä olla toista mieltä. Tai ainakin painottaa eri asioita, eri näkökulmaa. Tai osata muka jotenkin viisaammin ilmaista ajatukseni.
83. Mutta olen uskaltanut mennä naimisiin ja siitä olen onnellinen. Eikä kaduta lainkaan. Joskus harmittaa, kun en voi enää uudestaan kysyä tältä samalta ensimmäistä kertaa, että mentäisiinkö kihloihin, naimisiin, jätettäisiinkö pillerit pois. Niin isosti haluaisin edelleen usein kertoa, minä rakastan juuri sinua.
84. Olen epäonnistunut palstaviljelijä. Tai sitten muotoilen tämän vuoden puutarhapäiväkirjaani - jollaista minulla ei kyllä ole - vaikeaksi, epäonnekkaaksi vuodeksi, jolloin kaikki vain meni mönkään tai ylipäänsä jäi puolitiehen tai tekemättä. Ensi vuonna paremmin?
85. Olen epäonnistunut monessa muussakin. Minun lapseni eivät syö lautasiaan tyhjäksi eivätkä sitä mitä tarjotaan.
86. He eivät myöskään viihdy lapion varressa multaa tonkien, niin kuin lapset kirjojen mukaan kuulemma usein tekevät.
87. Minun lapseni haluavat viljelypalstalta kotiin, koska siellä on hyttysiä.
88. He saattaisivat ehkä lähteä mielellään pellolle, jos pääsisivät autokyydillä.
89. Meillä ei ole autoa, ja se sieppaa minua välillä. Usein mietin, että lapsiperheet, joilla on auto, eivät tiedä mitään autottomien kärsimyksistä.
90. Sitten mietin savimajojen äitejä. Mitä he mahtavat huokailla siellä vettä hakiessaan ja puita etsiessään.
91. Sitten hävettää oma autokaipuu. Ja monen muunkin materian perään vonkaaminen.
92. Autottomuus on silti hauskaa vasta, kun muillakaan ei ole yksityisautoja. Tai vahhuksilla ja vaivaisilla saa olla, jos se tuo heidän elämäänsä tarvittavaa apua ja iloa.
93. Enkä minä tuostakaan halua julistella.
94. Ajattelen, että elämäni olisi voinut mennä tosi monella tavalla, mutta se on mennyt näin.
95. Uskon, että kokonaisuutta ajatellen jokin ihan pienikin juttu toisin, ja koko salaatista olisi voinut tulla täysin toisenlainen.
96. Minulta pääsi muuten itku tänään kuntosalilla. Siellä oli rasvaprosentinmittaus, jollaiseen en koskaan ole ajatellut ajautuvani. Jonossa oli ainakin viisi minua ennen, joilta kundi kundinen kyseli pituuden eikä juuri muuta. Minun kohdallani hän paukauttaa reteesti kämmenet yhteen ja kysyy "No niin, mitä ajattelet, kun katsot vartaloasi aamulla peilistä!"
97. Joskus haluaisin olla nokkelampi ja nopeampi suustani. Niinkuin silloin, kun toinen kertoo olevansa Roballa. Tai kun joku on muka hauska ja osuu arkaan kohtaan, kun seison hikisenä jumpan jälkeen rasvanmittausjonossa.
98. "Mitä se sulle kuuluu", olisi ollut klassinen hyvä.
99. "No miltä itse mahtaisit näyttää, jos olisit omistautunut kahdelle lapselle viimeiset vuodet, ollut pari kertaa raskaana ja imettänyt nelisen vuotta?"
100. Olen ehkä takaisin.

14 kommenttia:

Altocumulus kirjoitti...

Kirjoititpa hyvin, oli pakko lukea yhdeltä istumalta, vaikka usein lukeminen keskeytyy, lasten takia.

pisama kirjoitti...

Ihanaa, tervetuloa takaisin ja vehreää kesää!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

kiva jos olet takaisin! Hauska teksti.
Anna

Riikka kirjoitti...

Tervetuloa takaisin :)

//J kirjoitti...

Kiitos! Tätä oli mukava lukea. Kävin jo aiemminkin kurkkimassa, josko olisit kirjoittanut kuulumisia. Olipa iloinen yllätys löytää uusi postaus!

Oikein ihanaa kesän jatkoa!

Riikka kirjoitti...

Hauskaa että olet takaisin. Viisi kuukautta on kyllä mennyt nopeasti, tuntuu kuin juuri olisit jäänyt tauolle! Kymppikohdan kysmys on hyvä. Aloin myös pohtia olenko minäkin kohta mummoikäinen kun olen kolme vuotta sinua nuorempi....en yhtään tunne oloani mummomaiseksi;)

eve kirjoitti...

Ekan kerran täällä ja heti ihana tutustumispaketti! Minä olen kans ollut autottomana, pitkäänkin, nautin siitä ajasta täysillä, olen aina järjestänyt elämäni niin, että pärjäsin ilman autoa. Nykyinen mieheni on autokuski... joten se siitä autottomuudesta jatkossa ;)

Anonyymi kirjoitti...

hei ihanaa että jälleen kirjoitat !! olenkin odotellut paluuta :)

-saia

Anonyymi kirjoitti...

Koko talven ja kevään olen odotellut milloin tulet takaisin. Ihanaa että viimein tulit!

Elisa kirjoitti...

Hieno rehellinen lista! Ihanaa kun tulit takaisin, sinua on kaivattu!

inkeroinen kirjoitti...

Hauska "nähdä" taas :)

Kikka kirjoitti...

Juuri viikolla ajattelin, että mitähän teille mahtaa kuulua!

Mahtavaa (jos) että olet taas linjoilla!!!

Ylva kirjoitti...

Tuosta kymppikohdasta tuli mieleen, kun joitakin päiviä sitten toinen pojista selitti naapurinsedälle, että: "Meidän isillä alkaa loma viikon päästä. Äiti on lomalla kokoajan..."

Jaa-a. En koe olevani lomalla, mutta en töissäkään. Jokin ihmeen välitila tämä on.

Ja sitten tuo kohta 31. En itsekään keksisi parempaa ammattia, jos nyt pitäisi valita uudelleen. :)

En ole koskaan kuullut, että ikenillä saisi poikaystäviä. ;)

Mukavalta tuntui lukea sun sataa pohdintaasi. Tervetuloa takaisin!

Kakkukellari / Miia kirjoitti...

Näitä "100 asiaa"- juttuja on kiva lukea.