Väliaika, kahvia ja pullaa

Olin kahvittamassa paikallista kesäteatteria. Neljässä näytöksessä. Tuntui kyllä enemmältä, mutta kas ei niitä ollut kymmeniä. Lisäksi kävimme esikoisen kanssa katsomassa lastenesityksen. Teatteri on imevää. En ole niinkään varma, olisinko pitänyt siitä aikuisten kappaleesta, jonka tauolla myytiin kahvia, mutta Äkäpussi ja vesihiisi oli hyvä. Ja teatteri ylipäänsä. Valot, lava, musiikki, rekvisiitta... Mahdollisuudet välittää tarina. Herättää jotakin, ainakin pitää hereillä... Jännitys, joka leijuu näyttelijöiden ympärillä ennen esitystä ja ilo ja helpotus, jotka vapautuvat esitysten jälkeen.

Kahvitukseni oli minun päähänpistoni, johon suostuin, kun kysyttiin. Näin kai boheemin perheen elokuun hämärtyvässä illassa levittelemässä pöytäliinoja, lasten kirmatessa nurmikolla ja sitten lukevan kirjaa poissa jaloista. Tai en tiedä mitä kuvittelin. Mutta joka tapauksessa oikeassa elmässä "kärsimäänhän" siitä enemmän ja vähemmän joutui muutkin, kuin minä, joka aluksi lupauduin. Mies parka, ja lapset. Aikaavievää. Ei niinkään leipominen, varsinkin kun ostin eurolla reiluja banaaneja mäen ja leivoin vegaanisia banaanikakkuja kerralla vuoren. Muutta valmistelu ja siivoilu ja sen väliajan odottelu.

Lupaan kulta yrittää oppia jotakin. Mutta miksi ne aina aluksi vaan kuulostavat ihan erilaisilta ne jutut, kuin sitten ovat todellisuudessa. Ja tällaisia minä tykääsin touhuta ennen lapsia. Oi ne muistot tulvivat niin täysillä siellä myyntipöydän takana. Teatteria, myyntiä, sitä ja tätä tempausta. Keksin sellaisenkin linkin, että toisen mummini vanhemmat olivat teatteriväkeä, Viipurissa. Oi, voisimmepa jutella niistä ajoista, asioista! Mutta eniten minä ennen haaveilin miehestä, perheestä, lapsista

Enkä löytänyt toista samanlaista. Rakastuin mieheen, joka ei ole kanssani sama marja. Meillä on paljon erilaisia intressejä. Mutta sen täytyy olla myös hyvä. Kun toista vie tunteet, toinen on järki. Vuorotellen. Kun toinen ei jaksa, toinen jaksaa vähän paremmin. Ja kun iloitaan yhdessä, se tuntuu syvällä. Esimerkiksi kun katsotaan miedän pieniä.

Esityksiä on vielä kaksi jäljellä. Minulla ei ole niissä kahvitusvuoroa. Aah, tämä arkihan tuntuu ihan lomalta. Eikä enää ole muutenkaan ihan niin tiukkaa kalenterissa, kuin vielä viime viikolla. Eihän, en uskalla käydä tarkistamassa.

Muistankohan aina jatkossa Maaria Blomman, kun leivon tätä banaanikakkua?

2,5d lluomuvehnäjauhoa
1dl luomugrahamjauhoa
1dl luomukaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
1/2tl soodaa
1 1/2 dl intiaanisokeria
2tl kardemummaa
2tl kanelia
2tl vaniljasokeria
reiluja banaaneja, kolme ei ole liikaa
1 dl sulatettua margariinia
2 rkl kauramaitoa tai ihan vaan vettä
margariinia ja ruiskorppujauhoja vuokaan

Tässä kakussa on monta hyvää puolta. Leivoin itse nelinkertaisena kahdesti, ja onnistui ihan hyvin. Koneita ei tarvita, joten voi leipoa ihan hissukseen, kun muut ovat nukkumassa. Tai, kun esikoinen tahtoi auttaa, on helppoa antaa olla mukana. Leipoa yökakkua. Kypsyy puolessa tunnissa (175°) ja kiertoilmauunissa neljä kakkua kerralla. Ohje on sovellukseni nettimaailmasta löytyneen Arjen banaanikakun reseptistä. Arjen yläpuolelle leipomus nousee viimeistään kuorrutuksella, jonka pihistin mokkapaloilta. (Muista suurentaa myös kuorrutteen määrää, jos leivot useita kakkuja.)

2dl ruokotomusokeri
2rkl reiluakaakaojauhetta
1tl vaniljasokeria
50g margariinia
tilkka (n.3rkl) reiluakahvia