Meillä on jotakin aikataulutettua jokaiseksi aamupäiväksi ja illaksi sovittuna. Myös viikonloppuna. En muista milloin viimeksi olisi ollut tällaista. Joskus, kun ei vielä ollut lapsia. Saatoin nukahtaa eteisen lattialle kaikkeni antaneena, nuorena.
Esikoisen ensimmäinen kerhoaamu ikuistettuna kuvassa. Koitan pitää meidän kaikkien elämän kasassa, ja vielä nauttia. Sillä tällaista ihanuutta ei ole kuin kerran elämässä luvassa. Elämää, kaksi alle neljävuotiasta talossa.
5 kommenttia:
Ihana kuva! Kuinka reipas poika teillä onkaan! Ja oli hauska tavata "reaali maailmassa", vihdoin ja viimein!
Puhtia syksyn aikatauluihin!
JOtenkin aina superihanaa, kun osaat niin tiedostaa tuon "kaksi alle neljävuotiasta talossa"-onnen.
Oon sun fani.
Elisa, taitaa olla kaikki kulmakunnan pitkätukkaiset kolmevuotiaat pojat samassa kerhoryhmässä:).
Isoinpapu, minä fanitan ehdottomasti sinua. Vielä enemmän, kuin suurta idoliani mama Soulea, sillä sinä olet todempi.
Olen niin iloinen että löysin sinun blogisi taas uudestaan, vaikka ei se helppoa ollut.
Pidän tavastasi kirjoittaa ja pohtia asioita. Nauti elämästä ja anna sen näkyä!
Ja rytmittömyyttä ei ole teillä montakaan vuotta tiedossa (kerho, eskari, koulu...), nauti siitä nyt!
Apua, olen ajatellut, että löytäminen on aivan helppoa. Kun joola nimimerkkini näkyy kuitenkin niin monissa blogeissa, Sieltä vain klikkaamalla. Ja lisäksi luulin, että kaikki halukkaat ennättivät vanhassa blogissani huomata mihin osoitteeseen siirryin.
No mutta kiva kun nyt löysit! Täällä ollaan.
Lähetä kommentti