perjantai 4. syyskuuta 2015

Kävin Pietariinkin ihastumassa



Loppukesä oli ihana. Olen käyttänyt ihana sanaa melkein liikaa viime aikoina. Silti en halua vielä lakata, ihastelemasta. Niin moni asia on hyvin ja hyvää, rakasta.

Työnikin. Työpäivän päätteksi löydän neulasia hiuksista ja rantahiekkaa kengistä. Mustikkatahroja housuista. Monesti mietin, etten voisi olla onnekkaampi.

Syksy on alkanut siis erittäin hyvin. Toivottavasti sinunkin.

***
Jos viisumi olisi halvempi, tästä tulisi kenties vakiokohteeni. Juna oli kätevä ja Pietari minulle aivan uudenlainen suurkaupunki. Monesti mietin, että olenpa ulkomailla. Ja silti otimme paikan kodiksi nopeasti. Kuopus oli loistavaa matkaseuraa, meillä oli oikeasti hauskaa, eikä kumpikaan olisi raaskinut käydä lainkaan nukkumaan.

Majoituimme Bed&Bike hostelliin. Yhteiskeittiöt ovat hostellien ehkä parasta antia. "Naapuri" teki sokeripaloista asiaa ja sain jutella "paikallisen" kanssa. Siperialaisen. Lentänyt neljä tuntia kotimaan sisäistä lentoa. Mutta kaikki on kuulemma vaivan arvoista, sillä Pietari on niin ainutlaatuinen kaupunki. Nyökyttelin, että ymmärrän ja sitten minua nauratti ja tunnustin, etten oikeastaan tietenkään ymmärrä lainkaan, sillä Venäjä on minulle ihan tuntematon maa, enkä oikeasti osaa oikein kuvitellakaan, millaista on hänen kotikaupungissaan.

Olisimme saaneet paikallista hyttysmyrkkyä, mutta kieltäydyin. Siitä sokeristakin. Tee maistui ihanalta joulupallomukista ilmankin.

Ei käytetty ihan kaikkia metropoletteja eikä rupliakaan. Sillä toivottavasti päästään joskus takaisin.

1 kommentti:

Maarit kirjoitti...

Ihanan näköistä, kaunista. Ihanaa, että on ihanaa :)