sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu

Matkalla kauppaan pimeässä järkeilen, toistelen, ettei paikkoihin kannata kiintyä liiaksi, tiloihin. Kotiinkaan, siihen rakennukseen. Puitteisiin on lupa kaivata muutosta, vaihdosta, kun elämä tuo muuta. Joskus on muutettava vasten tahtoa, silloinkin olisi lohdullista ajatella, että majansa voi rakentaa myös toisaalla ja siellä on jotain uutta luvassa.

Myöhemmin kotona mietin vastaavasti, että ihmisiin tulee kiintyä, sitoutua. Kannattaa uskaltaa. Ihmisiä ei niin vain voi vaihtaa, hylätä, jättää, unohtaa. Läheisiä varsinkaan. Tilat ja ihmiset ovat eri asioita, niihin pätevät eri lainalaisuudet.

(Vaikka joistakin paikoista voikin tulla kuin persoonia. Jostakin mökistä, maasta, kaupungista, kahvilasta, kadusta, huoneesta, maisemasta jne vaikka, kuin läheisiä, vähintäänkin hahmoja. )

Minulla on vähän sellainen välitilaolo. Mitä seuraavaksi.

Hämmennyn, kun en keksi, mitä minulle kuuluu. "Mä en tiedä miltä musta tuntuu!"
Helpotun jo siitä, että tiedostan epätietoisuuden. Tällaistahan tämä.

Olin eilen saunomassa naisjoukolla. Juhlimme ystävälle saapuvaa lasta. Jännitän sosiaalisia tilanteita, mutta tiedän tarvitsevani sellaisia. Tunteakseni, että olen elossa ja olemassa, enkä ihan yksin keskellä tätä kaikkea.
Jaettu ilo moninkertaistuu. Huoli ja murhe - jos nyt ei puolitu, niin haalistuu. Tai saa edes lisää kantajia alleen.

Mitä tällä kaikella haluan sanoa. Että kaipaan ystävieni seuraa. Osan kanssa on jo aikaa edellisestä tapamisesta.
"Hei hei mitä kuuluu?"

Olisipa tämä kaunis ja mukava lokakuu.



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kappale joka alkaa, "olin eilen saunomassa naisjoukolla..." oli niin kuin minusta kirjoitettu. En toki ollut saunomassa,valitettavasti ystävänikään ei ole saaamassa lasta. Mutta muuten. Sosiaalisten tilanteiden jännitys,kuitenkin niiden kaipuu. Ja arvaa mikä ristiriita päiväkotityössä :)
Tiedätkin varmasti.
Ihanat tekstit sinulta taas,luin monta ja monta kertaa.
Pohdit niitä asioita joita juuri tarvitsen pysyäkseni taipumattomana elämän tuulissa. Toki nyt elämässäni tyynempi vaihe ,jatkukoon näin pitkään. Ja kun tulee myrskyjä niin taivun,mutten enää katkea.
Aurinkoa,valoa ja iloa elämääsi :)
T.Sanniska

Anonyymi kirjoitti...

Minä kaipaan sinua! Miten aika on mennyt näin...Enkä ole mitään saanut edes kirjoitetuksi kun oon vaan seilannut muutosten pyörteissä. Toivottavasti edes terveiset sait, oikein hävettää...Otan niskasta itseäni kiinni taas.

Voikaa hyvin, ajatuksissa olette <3

Joola kirjoitti...

Sanniska, nöyrä kiitos sanoistasi. Ja oi, todella tunnistan tuon päiväkotityöhön liittyvän ristiriidan. Joskaan en ole tunnistanut sitä aina!
Kiitos, että ennätit kirjoittaa minulle.

Minja! Oi. En minäkään ole ennättänyt kirjoittamaan, ei hävetä kumpikaan liikaa eihän. En ole mennyt minnekään, etkä sinäkään. Ajatellaan niin. Asiat jatkuvat siitä, mihin jäivätkään tai hyppäävät sinne, minne tarvis. Olen saanut terveiset kyllä! Ollaan armollisia. Tuupataan itseämme liikkeelle, mutta hellästi se niskasta kiinni otto:). Jooko. Olen ihan tarpeeksi julma ja ikävä ajatuksissani itselleni. En suosittele sitä muille.

Voikaa tekin hyvin! Ajattelen sinua usein.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi, minä taidan kiintyä paikkoihin, vaikka olen yrittänyt pitää itseni sellaisena, joka voi lähteä paikasta kuin paikasta huikentelevaisesti kättä heilauttaen. Sitten on kuitenkin tullut elämässä pari sellaista lähtöä, irtautumista, että olen jäänyt ikävöimään paikkoja, joista oli lähdettävä. Vapaaehtoinen lähteminen on eri juttu, vaikka voi siihenkin sisältyä haikeutta. Tuon oman pienen kokemuksen kautta ymmärrän jotenkin vaikkapa evakkoja, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja kotiseutunsa.

Minä toivatan sinulle värikästä, hyvää ja kaunista lokakuuta!

Joola kirjoitti...

Minäkin kiinnyn paikkoihin! Mutta olen miettinyt, ettei kannattaisi, liiaksi. Tai sitten kannattaa kiintyä nopeasti ja kiintyä seuraaviinkin paikkoihin, joihin elämä vie, jottei jää liikaa kaipaamaan niitä paikkoja, jotka piti jättää, tai joihin ei pääse...

Värikästä ja kaunista on ollut tämä lokakuun alkupuolisko, oi ihana ruska, kunpa sitä kestäisi aina lumen tuloon saakka. Kaikkea hyvää syksyysi, kiitos kommentistasi!