sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pääsiäisloma






Aikalisät ovat ajoittain tarpeellisia. Ja lisäajat. Erityisesti lomat. Huomenna on neljäs perättäinen aamu, kun kello ei ole soimassa. Se tuntuu ihanalta.

Perjantaina soitin terveysnauvontaan, kun en saanut hengitettyä kunnolla. Sanoivat, että hengenahdistuksen kanssa ei saa nukuttua kunnolla, ja makuuasento tuntuu erityisen pahalta. Siispä en lähtenyt päivystykseen, sillä oloni tuntui päinvastaiselta. Olisin voinut maata loputtomasti peiton alla. Masentuneena ei jaksa ja kun ei jaksa, voi masentua. Mietin, kumpi olisi ollut ekana. Ja ettei kumpikaan ehkä sittenkään ole niin paha, etten voisi taas toeta.

Opinko koskaan, että joskus on huilin paikka. Annettava taikka otettava lupa ryvettyä ja itkeä. Olla saamaton ja jouten. Nukkua ja kerätä voimia. Toisten ei tarvitse koskaan ja joidenkin kerran päivässä tai viikossa.

Perjantaista tuli hyvä, parempi kuin aamulla huonoimpina toveina uskalsin toivoa. Ystäviä yökylään ja aamuviiteen maailmanparannusta. Kun valot oli jo sammutettu, kun oli jo nukkumaan ihan tosissaan meinattu. Kaupungissa katuvalot toimivat lamppuna yössä valvoville jutteleville ystävyksille. Kunpa kaupunkini näyttäisi hyvät kasvonsa myös uusille tulokkaille, sillä tämäkin voi olla paikkana monelle kauniille, lukuisille mahdollisuuksille.

Pääsiäinen on tuntunut hyvältä. Päästä varpaisiin, syvältä. Huomenna meillä on toivottavasti taas ystäviä yötä. Meitä hemmotellaan, sitten tehdään taas työtä.

Mutteivät hyvät kokonaan katoa, silloinkaan, kun tuntuu ankeimmalta. Asioilla on tapana järjestyä, uuden vihreän versota. Hyvää uutta viikkoa!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihminen ei nuku ylimääräistä, jos ei väsytä. Emme itke, jossei itketytä - ja itku lähtee vain itkemällä, nauru lisääntyy vain nauramalla. Koska elämämme on niin täynnä erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia, ettemme voi millään kaikkia hallita... On tehtävä se, minkä voi: nukkua,syödä, itkeä ja nauraa - rakastaa...

Ja olla armollinen itselleen ja tuntemuksilleen.

Juuri tänään hoen tätä myös itselleni. Juuri tänään olen ensimmäisen kerran tehnyt sen, että lähden pois bileistä kesken selittämättä, koska "aikuinen ihminen voi tehdä paljon asioita selittämättä miksi..."

Voimia ja aurinkoa.

maarit

Joola kirjoitti...

Voi ei, tuli ensimmäiseksi mieleeni. Siis se, että toivottavasti niissä bileissä oli myös hyvät hetkensä. Ja että kotiinlähtö edes näin jälkeenpäin tuntuu juurikin tosi hyvältä, koska saatoit tehdä niin ja on hienoa, että voi joskus poistua, kun itsestä tuntuu siltä.

Onneksi tänään paistaa aurinko. Minulle se on usein tärkeää. Toisaalta, jos sataa, maailma saattaa itkeä kanssani ja muistuttaa, ettei sekään aina loista. Vaihtelussa se viehätys ehkä piilee!

Ja hei, eikö se juurikin ole jo jotain, että asiat tuntuu joltain. Niin monesta ja monesti ei kuulemma mikään miltään. Minä olen saanut osakseni tuntea hyvät ja pahat vahvasti.

Ja minulla on tosi moni asia hyvin.
Olen kiitollinen.

Myös kommentistasi:)!
Voimia ja aurinkoa sinnekin.

Yöttö kirjoitti...

Ensimmäistä kertaa kuulen, että joku muukin saa "päänsisäisiä hengitysvaikeuksia" uupuessaan. Luulin olevani yksin ja outo.